Kaikki on loppu.
Margueriten kuolinkamppailu alkoi viime yönä kello kahden vaiheilla.
Kukaan marttyyri ei ole koskaan kärsinyt sellaisia tuskia kuin hän,
päättäen huudoista, joita hänen suustaan kuului. Kaksi tahi kolme
kertaa kohosi hän istumaan vuoteessa, ikäänkuin tahtoen pidättää
elämäänsä, joka palasi Jumalan luo.
Pari kolme kertaa mainitsi hän myöskin teidän nimenne; sitten
hän vaikeni ja vaipui raukeana takaisin vuoteeseensa. Kyyneleet
virtasivat hänen silmistään ja hän kuoli.
Menin hänen luoksensa ja mainitsin hänen nimensä, mutta kun hän ei
vastannut, niin suljin hänen silmänsä ja suutelin häntä otsalle.
Rakas Marguerite parka, olisin tahtonut olla pyhä nainen, että olisin
voinut tällä suudelmalla jättää hänet Jumalan huomaan. Sitten puin
hänet niinkuin hän oli pyytänyt minun tekemään. Läksin noutamaan
pappia, poltin kaksi vahakynttilää hänen edestään ja rukoilin
kirkossa kokonaisen tunnin hänen puolestaan.
En tunne paljon uskontoa, mutta minä luulen, että Jumala säälii
häntä, jolla, vaikka hän olikin nuori ja kaunis, ei ollut muita
kuin minä, joka olisi sulkenut hänen silmänsä ja pukenut hänet
kuolinvaatteisiin.