Voi, tule, tule, Armand; kärsin kauheita tuskia; Jumalani, minä
kuolen!
Minulla oli eilen niin ikävä, että tahdoin viettää iltani muualla
kuin kotona. Herttua oli käynyt täällä aamulla. Luulen melkein, että
tuon ukon, jonka kuolema on unohtanut, näkeminen jouduttaa kuolemaani.
Polttavasta kuumeesta huolimatta, annoin pukea itseni ja ajoin
Vaudeville teatteriin. Julie oli maalannut kasvoni, etten näyttäisi
kalpealta kuin ruumis. Asetuin samaan aitioon, missä ensi kerran
tapasimme toisemme; koko ajan katselin paikkaa, jolla sinä silloin
istuit, mutta, jolla nyt istui eräs hölmö, joka kovaäänisesti nauroi
kaikille näyttelijöiden laskettelemille tyhmyyksille. Minut vietiin
puolikuolleena kotiin. Yskin ja syljin verta koko yön. Tänään en voi
puhua ja tuskin jaksan liikuttaa käsivarsiani. Hyvä Jumala! Hyvä
Jumala! Minä kuolen! Odotin sitä kyllä, mutta minä en voi tottua
ajatukseen, että minun täytyy kärsiä vielä enemmän kuin mitä nyt
kärsin, ja jos...
Lauseita, joita Marguerite oli koettanut kirjoittaa edelleen, ei
voinut lukea, ja Julie Duprat oli jatkanut.