Katseesta, jonka hän loi minuun, kun astuin sisälle, ymmärsin heti,
että oli kysymys vakavista asioista.
Ikäänkuin en olisi huomannut mitään astuin kuitenkin hänen eteensä ja
syleilin häntä, kysyen:
-- Koska te saavuitte, isä?
-- Eilen illalla.
-- Ja te asetuitte minun luokseni, kuten tavallista.
-- Niin.
-- Valitan, etten ollut täällä kotona teitä vastaanottamassa.
Odotin nyt siveyssaarnaa, jota isäni kasvot ennustivat. Mutta hän ei
sanonut mitään, vaan pani kirjoittamansa kirjeen kuoreen ja antoi sen
Josefille postiin vietäväksi.
Jäätyämme kahden kesken nousi isäni tuoliltaan ja sanoi:
-- Rakas Armand, meillä on vakavia asioita keskusteltavana.
-- Kuuntelen teitä, isä.
-- Lupaatko olla suora?
-- Sitä olen aina.
-- Onko totta, että sinä elät yhdessä erään Marguerite
Gautier-nimisen naisen kanssa?
-- On.
-- Tiedätkö sinä mikä nainen hän on?
-- Langennut nainen.
-- Hänenkö tähtensä sinä et ole käynyt tänä vuonna tervehtimässä
sisartasi ja minua?
-- Niin, isä, tunnustan sen.
-- Sinä rakastat siis paljon tuota naista?
-- Huomaatte sen siitä, isä, että hänen tähtensä olen laiminlyönyt
pyhän velvollisuuteni, jota nyt nöyrimmästi pyydän anteeksi.
Isäni ei nähtävästi odottanut niin suoria vastauksia, sillä hän
näytti hetkisen miettivältä, jonka jälkeen hän sanoi:
-- Olet tietenkin käsittänyt, ettet aina voi elää sillä tavoin?
-- Olen kyllä pelännyt sitä, isä, mutta en ole käsittänyt sitä.
-- Mutta sinun olisi pitänyt käsittää, että minä en hyväksy sitä.
-- Olen sanonut itselleni, että kun en ole tehnyt mitään sellaista,
joka sotisi sitä kunnioitusta vastaan, jota olen velvollinen
osoittamaan teidän nimeänne ja perheemme ominaista rehellisyyttä
kohtaan, niin voin elää niinkuin elän.
Intohimot tekevät ihmisen voimakkaaksi, minä olin valmis
taistelemaan, niin, vaikkapa isäni kanssa, saadakseni pitää
Margueriten.
-- Hyvä, mutta nyt sinun on aika muuttaa elintapaasi.
-- Miksi niin, isä?
-- Siksi, että sinä olet tekemäisilläsi sellaista, mikä loukkaa sitä
kunnioitusta, jota luulet tuntevasi omaisiasi kohtaan.
-- En ymmärrä mitä nuo sanat merkitsevät.
-- Selitän sen sinulle. Että sinulla on rakastajatar, on hyvä asia;
että maksat hänelle säännöllisesi, on myöskin hyvä; mutta että
sinä unohdat pyhimmät velvollisuutesi hänen tähtensä, että annat
huhun häpeällisestä elintavastasi levitä aina maakuntaamme asti ja
luoda varjon kunniallisen nimen yli, jonka olen sinulle antanut, on
sellaista mikä ei voi eikä saa jatkua.
-- Sallikaa minun sanoa teille, isä, että niillä, jotka ovat antaneet
teille tietoja, ei ole ollut oikeata selkoa asioista. Minä olen neiti
Gautier'in rakastaja, se on maailman yksinkertaisin asia; minä en
anna neiti Gautier'ille sitä nimeä, jonka olen saanut teiltä, enkä
minä tuhlaa hänen tähtensä enempää kuin minkä varani myöntävät. En
ole tehnyt velkoja enkä ole asemassa, joka antaisi isälle aihetta
sanoa pojalle niinkuin te nyt olette sanonut.
-- Isällä on aina oikeus estää poikansa joutumasta huonoille teille.
Sinä et ole vielä tehnyt mitään pahaa, mutta voit mahdollisesti tehdä.
-- Isä!
-- Minä tunnen elämän paremmin kuin sinä. Tiedän, että täysin
puhtaita tunteita ei ole muilla kuin aivan viattomilla naisilla.
Sinun täytyy jättää rakastajattaresi.
-- Olen pahoillani, isä, kun minun täytyy olla tottelematon, mutta se
on mahdotonta.
-- Minä pakoitan sinut tekemään sen.
-- Onnettomuudeksi ei ole saarta, jonne liehinaisia lähetetään, ja,
jos sellainen olisikin, seuraisin minä neiti Gautier'ta, jos teidän
onnistuisi lähettää hänet sinne. En mahda sille mitään, etten voi
olla onnellinen muualla kuin tuon naisen seurassa.
-- Rakas Armand, ajattele, että minä olen sinun isäsi, joka aina olen
rakastanut sinua ja toivonut ainoastaan parastasi. Onko kunniallista
elää yhdessä tytön kanssa, jonka koko maailma on omistanut?
-- Se ei merkitse mitään, isä, kun ei kukaan nyt voi omistaa häntä!
Se ei merkitse mitään, jos tuo tyttö rakastaa minua, jos hän
uudestisyntyy rakkauden kautta, jota hän tuntee minua ja minä häntä
kohtaan!
-- Oh, sinä siis luulet, että kunniallisen miehen tehtäviin kuuluu
liehinaisten käännyttäminen? Sinä luulet, että Jumala on asettanut
tämän kehnon päämäärän hänen elämälleen? Mikä olisi seurauksena
tuollaisesta merkillisestä menettelystä, ja mitä sinä ajattelisit
siitä mitä juuri sanoit silloin, kun tulisit neljänkymmenen
vuoden ikäiseksi? Sinä nauraisit sille, sikäli kuin vielä voisit
nauraa, sikäli kuin menneisyytesi ei olisi jättänyt liian syviä
merkkiä jälkeensä. Ei, Armand, mieti asiaa, äläkä puhu enää moisia
typeryyksiä. Sano, että luovut tuosta naisesta; isäsi pyytää sitä
sinulta.
Minä en vastannut.
-- Armand, jatkoi isäni, -- äiti-vainajasi nimessä, luovu nykyisestä
elämäntavastasi, jonka, usko minua, olet unohtava pikemmin kuin
luuletkaan, ja johonka mahdoton suunnitelmasi sinut sitoo. Sinä olet
kaksikymmenviisivuotias, ajattele tulevaisuuttasi. Sinä et voi aina
rakastaa tuota naista, joka ei myöskään voi aina rakastaa sinua. Te
liioittelette molemmat rakkauttanne. Sinä tärvelet tulevaisuutesi, ja
sinä olet koko elämäsi katuva nuoruuttasi. Tule viettämään muutama
kuukausi sisaresi luona. Lepo ja omaistesi hellä rakkaus parantavat
sinut tästä kuumeesta, sillä se ei ole muuta kuin kuumetta. Sillä
aikaa on rakastajattaresi lohduttava itseään, hän ottaa itselleen
toisen rakastajan, ja kun sinä tulet huomaamaan millaisen naisen
tähden olit vähällä joutua epäsopuun isäsi kanssa ja menettää hänen
rakkautensa, olet sinä myöntävä, että tein oikein, kun tulin tänne,
ja sinä olet kiittävä minua. Kas niin, sinä matkustat kanssani, eikö
totta, Armand?
Minä tunsin, että isäni oli oikeassa kaikkien muiden naisten
suhteen, mutta ei Margueriten. Mutta hänen äänensä oli niin lempeä
ja rukoileva lausuessaan viimeiset sanansa, että minä en uskaltanut
vastata hänelle.
-- No niin? sanoi hän liikutetulla äänellä.
-- No niin, isä, en voi luvata teille mitään, sanoin minä vihdoin,
-- se mitä pyydätte minulta käy yli voimieni. Uskokaa minua, jatkoin
minä, kun hän teki kärsimättömän liikkeen, -- te liioittelette tämän
suhteen seurauksia. Marguerite ei ole sellainen jollaiseksi hänet
luulette. Kaukana siitä, että tämä rakkaus johtaisi minut huonoille
teille, päinvastoin se voi minussa kehittää mitä kunniallisimpia
tunteita. Todellinen rakkaus tekee meidät aina paremmiksi, herätti
sen meissä kuka nainen tahansa. Jos te tuntisitte Margueriten, niin
huomaisitte, etten pane itseäni alttiiksi vähimmässäkään määrässä.
Hän on yhtä jalo kuin jaloimmat naiset. Ja hän on yhtä vaatimaton
kuin toiset ovat rahanhimoisia.
-- Mikä ei estä häntä ottamasta vastaan koko sinun omaisuuttasi,
sillä ne kuusikymmentä tuhatta francsia, jotka perit äidiltäsi ja
jotka aiot antaa hänelle, ovat, pane tarkoin mieleesi mitä sanon,
ainoa omaisuutesi.
Isäni oli luultavasti salannut tämän uhkauksen, antaakseen minulle
armonpiston. Mutta minä olin voimakkaampi hänen uhkauksiaan kuin
rukouksiaan vastaan.
-- Kuka on sanonut teille, että aion antaa hänelle tuon summan?
kysyin minä.
-- Asianajajani. Olisiko kunniallinen mies ryhtynyt moiseen,
ilmoittamatta siitä ensin minulle? No niin, tulin Parisiin,
estääkseni sinut tuollaisen tytön tähden joutumasta perikatoon.
Kuoleva äitisi jätti sinulle tuon perinnön, elääksesi kunnollisella
tavalla, eikä ollaksesi jalomielinen rakastajattaria kohtaan.
-- Vannon teille, isä, että Marguerite ei tietänyt tästä
lahjoituksesta.
-- Miksi sinä sitten sen teit?
-- Siksi, että Marguerite, tuo nainen, jonka te tuomitsette ja
vaaditte minun jättämään, uhraa kaikki mitä hänellä on voidakseen
elää minun kanssani.
-- Ja sinä otat vastaan moisen uhrauksen? Mikä sinä olet miehiäsi,
kun otat vastaan uhrauksia neiti Gautier'in kaltaiselta naiselta?
No niin, tämä saa riittää. Sinun täytyy luopua tuosta naisesta.
Äsken pyysin sitä sinulta; nyt vaadin sinua tekemään sen. Minä en
voi sallia, että perheeni keskuudessa tapahtuu moista. Pane tavarasi
kokoon ja ole valmis lähtemään kanssani.
-- Anteeksi, isä, sanoin silloin; -- mutta, minä en matkusta.
-- Miksi et?
-- Koska olen jo siinä iässä, jolloin ei totella käskyjä.
Vastaukseni sai isäni kalpenemaan.
-- Hyvä sanoi hän; -- silloin tiedän mitä minun on tekeminen.
Hän soitti kelloa, ja kun Josef astui huoneeseen, sanoi hän:
-- Toimittakaa matkatavarani hotelli "Parisiin".
Sitten hän meni viereiseen huoneeseen ja pukeutui.
Kun hän palasi, menin minä häntä vastaan ja sanoin:
-- Lupaatteko, isä, ett'ette ryhdy mihinkään, joka voisi tuottaa
Margueritelle tuskia?
Isäni pysähtyi, katsoi minuun halveksivasti ja vastasi ainoastaan:
-- Luulen että sinä olet hullu. Jonka jälkeen hän meni ja löi oven
perässään kiinni.
Minä läksin myöskin, otin vaunut ja palasin jälleen Bougivaliin.
Marguerite istui ikkunassa ja odotti minua.