Kaikki jäsenet nousevat ja seuraavat puheenjohtajaa. He ottavat hatut
päästään ja painavat ne sydämelleen. Sen tehtyään panevat he taas hatut
päähänsä, lyövät miekkaansa oikealla kädellä ja jäävät seisomaan tähän
asentoon.
Puheenjohtaja ja kaikki Valkean Nauhan Komentajat paljastavat
miekkansa. Komentajat pitävät miekkansa kädessä, mutta puheenjohtaja
panee omansa alttarille, sanoen: "Väkivalta, vääryys ja hirmuvalta
poistukoot sydämestämme ja näistä majoista." Hän lyö kerran vasaralla.
Jos nyt uusia jäseniä on luokkaan otettava, niin tapahtuu se
seuraavalla tavalla. Penkit kannetaan pois, ja tulokkaat kokoontuvat
alikerrassa, josta kukin erältään viedään etuhuoneeseen. Siellä he
kolmen jäsenen läsnäollessa kirjoittavat nimensä valansanain alle,
jotka kuuluvat näin: "Maailman suuren, kaikkiviisaan ja kaikkinäkevän
hallitsijan edessä lupaan minä uskollisuuden ja kunnian nimessä,
ijankaikkisen ja ajallisen onneni uhalla, etten kellekään tämän
luokan ulkopuolella ilmaise mitään siitä, mikä luokkaa koskee tai
siinä tapahtuu, ja lupaan hartaimmalla innolla edistää veljeskunnan
tarkoitusta, sen onnea ja menestystä, niin totta kuin ansaittu koston
rangaistus armollisesti minusta kääntyköön, mutta jota rangaistusta
toivon itselleni, jos petoksen tai pattovalan kautta teen rikoksen,
joka on kauhistuttava ja kammottava kaikkia rehellisiä ihmisiä."
Kun nimet on kirjoitettu valansanain alle, jäävät tulokkaat odottamaan
etuhuoneeseen noiden kolmen vanhan jäsenen mennessä siihen huoneeseen,
missä Eneas seisoo. Siellä on neljä pöytää ja kullakin tuutti täynnä
hienonnettua hartsia. Jäsenet asettuvat näiden pöytien ääreen, ja Eneas
seisoo alttarin vieressä, jolla on verellä täytetty lautanen ja siinä
väkipuukko. Hänen päänsä kohdalla riippuu laesta kruununtapainen,
kuusikulmainen laitos, joka on valaistu 12 lampulla. Kun jäsenet ovat
paikoilleen asettuneet, menee vahtimestari toista tietä tulokkaiden luo
ja saattaa ne yksitellen huoneeseen. Kun tulokas astuu sisään, syöksyy
häntä vastaan leimuava tuli. Tuuteista puhalletaan tuota hienonnettua
hartsia kynttiläin valkeaan, josta tietysti syntyy aika tuli.
"Lattialla oleva multaläjä kohoaa ja liikkuu, läheisestä huoneesta
kuuluu kahleitten ja miekkain kalske ja kivien kolina, ilma kohisee ja
vesi kiehuu."
Kysyttyään ovatko tulokkaat tehneet valansa, lausuu Eneas: "Teille
muistutetaan, että viholliset kavalain, velttojen, arkamielisten ja
unteliaiden kansalaisten petoksen kautta ovat valloittaneet osan Trojan
etuvarustuksista. Suostutteko yhdessä meidän kanssa vaeltamaan hyvien
avujen tietä, kestämään uhkaavat vaarat ja jos tarvitaan, vuodattamaan
vertanne yhdessä hurskaiden kansalaisten kanssa, se on: panemaan kaikki
alttiiksi meidän, teidän itsenne ja puhtaan tarkoituksen hyväksi?
Tahdotteko vast’edeskin vaeltaa oikean järjen, se on viisauden tietä?
Teidän silmänne ovat nähneet tulen, maan olette nähneet liikkuvan,
veden kohinan olette kuulleet ja myrskyn sohinan; huoneet hajoavat ja
kahleet kalisevat kansalaistemme jalkain ympärillä, ja miekka nostetaan
onnettomien päiden yli. Tulta, jonka näitte, pitäkää sitä pelastuksemme
ennustuksena ja kuvana."
Sitten kääntyy Eneas niiden puoleen, jotka tulta puhalsivat ja jotka,
kun hän alkaa puhua, kaikki paljastavat miekkansa. Hän sanoo: "Viekää
tämä Trojan uusi toivo viisaan Pythagoraan luo, jotta hän sitä
kasvattaisi järjen valoon." Panee käden rinnalleen lausuen: "Sinun
tiesi on oikea niin kauan kuin kaikkinäkevän Herran käsky sinua ohjaa
ja sinä, hurskautta harjoitellen, taistelet himojasi ja sitä pahuutta
vastaan, joka Aatamin lapsia painaa."
Nyt saattaa joku ritari kunkin tulokkaan hyvin vitkaan pimeän
huoneen kautta siihen saliin, missä Pythagoras odottaa. Tämä sali
on seuraavalla tavalla järjestetty. Perällä on alttari, jolla
lampun takana on ruumiinkallo. Alttarin edessä keskellä lattiaa
ruumisalttarilla seisova ja kuninkaallisella kruunulla varustettu
arkku, joka on peitetty paarivaatteella. Näkyvissä on kaksi valaistua
pallokarttaa. Mustiin vaatteisiin puetut veljeskunnan jäsenet istuvat
penkeillä. Seppele kädessä menee Pythagoras tulokasta vastaan, sanoen:
"Se tie, jota nyt alat astua, on totuuden tie, se on vaivaloinen, mutta
tyydyttävä; ota tämä seppele, menettele niin, että sitä ansaitset
ja seuraa minua." Kun on kääntynyt alttariin päin, lausuu hän:
"Trojan kuningas Priamus murhattiin, kun hänen pahuuteen vajonneet
alamaisensa olivat hänet pettäneet ja jättäneet, ja minun luonani on
tämä tapaus, kuten näet, poikani, säilytetty. Olkoon sinun järkesi
kykenevä käsittämään, sillä minä olen etsinyt, minä olen löytänyt."
Sen sanottuaan selittää Pythagoras pitkälle paperilevylle kirjoitetut
oppinsa ja neuvonsa, jotka pääasiallisesti koskevat maailman yhteyttä
ja pahuuden voitettavaa valtaa. Sitten vie hän tulokkaan pimeään
kamariin, jota sanottiin "etehiseksi" (förhuset), ja käskee hänen
mietiskellä siellä, kunnes joku ritari tulee häntä noutamaan. Kun
kaikki tulokkaat ovat saapuneet ja etehiseen joutuneet, järjestetään
sali toiseen tapaan. Alttari jää välilaipion sisäpuolelle ja sen
etupäähän asetetaan kuninkaallinen kruunu, jonka yli ripustetaan
viisikulmainen kuultokuva, ihmisen viisi aistia. Nuo valaistut
pallokartat jäävät niinikään välilaipion sisäpuolelle, ja laipiolle
asetetaan kynttilöitä, suitsutusastia ja vesimalja. Salin perällä on
kuusikulmainen laitos ja kummallakin puolella alttaria kaksi suurta
kynttilää. Sisäpuolella laipiota on myöskin tuolit Valkean Nauhan
Komentajia varten. Eneas seisoo puheenjohtajan vieressä, ja laipion
ulkopuolella on suitsutusastian vieressä tuoli Pythagorasta varten.
Sivuilla istuvat ritarit arvon ja ijän mukaan. Kaikilla niillä, jotka
ovat laipion sisäpuolella, on paljastetut miekat.
Tulokkaat tuodaan saliin kaikki yht’aikaa. Itsekutakin seuraa hänen
ritarinsa, ja he asetetaan seisomaan yhteen riviin keskelle salia.
Heidän tulee pitää oikea käsi sydämellä. Sitten lukee Eneas, seisoen
paljastettu miekka kädessä, sen valan, jonka tulokkaat ovat tehneet,
ja sanoo: "Vahvistakaa valanne näillä sanoilla: niin totta kuin Jumala
minua auttakoon." Näitä sanoja ei kuitenkaan pappien tarvinnut lausua.
Puheenjohtaja nostaa miekkansa ja kysyy ritareilta, tahtovatko he
tunnustaa veljikseen nämä uudet jäsenet, johon ritarit vastaavat,
tehden samat temput hatuillaan ja käsillään kuin kokouksen alkaessa.
Viisas Pythagoras lausuu: "Priamuksen kuolema, pahuuden poistaminen
ja työn täydentäminen ovat ne myöntävät vastaukset, jotka ritarit
antavat." Kaikki käyvät istumaan. Puheenjohtaja ja Eneas menevät
ulos laipion ovesta. Edellinen kantaa seppelettä, jälkimäinen muut
koristeet tyynyllä, jonka hän sitten antaa jonkun ritarin pidettäväksi.
Puheenjohtaja laskee seppeleen itsekunkin uuden jäsenen päähän.
Tämmöisistä näytelmistä ei pääse selville veljeskunnan _oikeista_
tarkoituksista. Niihin hyvin soveltuu Talleyrandin mainio lause, että
sanat on luotu ajatusten salaamiseksi.
Mainitsin, että Walhallan veljeskunta lakkautettiin juuri samana vuonna
kuin Amore Proximi perustettiin. Molemmilla oli _ainakin_ osaksi
sama julkinen tarkoitus, nimittäin turvattomien lasten kasvatus, ja
omituista on, että ne lapset, jotka otettiin Loviisan veljeskunnan
perustamaan kouluun, melkein kaikki olivat sotilaiden tai sellaisten
lapsia, jotka jollakin lailla sotaväkeen kuuluivat. Veljeskunta sekä
koulu perustettiin v. 1786. Pysähtykäämme muistelemaan tämän vuoden
tapahtumia Ruotsin ja Suomen historiassa. Sinä vuonna kokoontuneet
valtiopäivät osoittivat, että kuningas Kustaa III, joka ennen oli
ollut kansansa lemmitty, nyt oli joutunut sen vihoihin. Kaikki säädyt
vastustivat häntä. Se henki oli syntynyt, jonka lapsi Anckarström
oli. Suomen historiassa tämä vuosi on merkillinen sen tähden, että
Yrjö Maunu Sprengtporten silloin Haagissa teki Venäjän ministerille
ehdotuksen Suomen itsenäisyydestä ja sitten, vaikuttaakseen tämän
itsenäisyyden saavuttamiseksi, pakeni Venäjälle, jossa Katarina II:sen
hovi kohteli häntä erinomaisella kunnioituksella. Pako tapahtui
kesällä, ja syyskuun 20 päivänä syntyi jo salaveljeskunta Amore Proximi
aivan Venäjän rajalla, samalla kuin toinen veljeskunta kauempana
rajalta, Viaporissa, hajosi. Voiko se olla pelkkä sattuma? Tuskin.
Sprengtporten ei ollut jäsenenä Viaporinkaan veljeskunnassa. Hän tahtoi
vaikuttaa, mutta olla näkymättömissä. Maanpakolaisena ei hänen olisi
sopinutkaan kuulua Loviisan veljeskuntaan näkyvänä jäsenenä. Mutta
hänen _tiedetään_ ulkopuolelta vaikuttaneen Viaporin veljeskunnan
henkeen, ja syytä on _arvata_ hänen vaikuttaneen Loviisankin
veljeskuntaan. Tämän jäseninä olivatkin esim. Pehr af Enehjelm,
vapaaherra Berndt Stackelberg ja — majuri Klick.
Loviisan veljeskunnan luettelosta on vielä erittäin mainittava eräs
nimi: Sprengtportenin pojan kasvattajan Henrik Gabriel Porthanin nimi,
omakätisesti kirjoitettuna. Sprengtportenin historioitsija, Yrjö
Koskinen, arastellen mainitsee rauhallisen Porthanin nimen rauhattoman
Sprengtportenin nimen rinnalla, ja lausuu ikäänkuin puolustaakseen
tätä rohkeutta: "Mutta minua on viehättänyt tuo outo näky: Porthan ja
Sprengtporten rinnatusten."
Liian rohkeata olisi siitä tosiasiasta, että Porthanin nimi tavataan
Loviisan veljeskunnan jäsenluettelossa, päättää, mitä Suomen historian
isä ajatteli Suomen vastaisesta historiasta, ja vielä rohkeampaa
olisi ruveta sen nojalle rakentamaan arveluita Porthanin osasta
Sprengtportenin tekemässä jaksossa Suomen kansan historiaa. Se olisi
sitä sopimattomampi, kun meille Loviisan salaveljeskunnasta, mikäli nyt
tiedetään, ei ole säilynyt muuta kuin varsin viattomia asiakirjoja.
Vaaralliset paperit, jos niitä, niinkuin luultava on, oli olemassa,
hävitettiin tietysti heti Anjalan liiton surkean lopun perästä, jolloin
Amore Proximi kenties taas muuttui pelkäksi ihmisrakkauden toimia
harjoittavaksi vapaamuurarein veljeskunnaksi, jonka jäseneksi jo v.
1790 tuli semmoinen mies kuin Mauri Klingspor.
En luule erehtyväni kun todistukseksi siitä, että Loviisan
veljeskunnalla oli valtiollinenkin tarkoitus, viittaan niihin sanoihin,
joilla Eneas veljeskuntaan otettaville uusille jäsenille muistuttaa
Trojan valloitetuista etuvarustuksista.