Ollessani Helsingin Suomalaisen seuran sihteerinä pidin tämän
seuran kokouksessa joulukuun 2 p:nä 1871 esitelmän "Amore Proximi"
(Rakkaudesta lähimäiseen) nimisestä salaveljeskunnasta, joka
täällä Suomessa oli olemassa 1700-luvun loppupuolella ja viime
vuosisadan alussa. Tämän veljeskunnan asiakirjat oli äskettäin
Loviisan kaupungista, jonka kirkkoon veljeskunta hajotessaan oli
pannut talteen omaisuutensa, lähetetty Helsinkiin tutkittavaksi.
Mitenkä nämä asiakirjat joutuivat maisteri Kaarlo Alfred Castrénin
käytettäviksi, sitä en enää muista. Luultavasti oli ne lähetetty
valtioarkistoon, mistä Castrén, joka silloin oli Uuden Suomettaren
aputoimittajana, mutta samalla teki arkisto-tutkimuksia, oli osan
niistä tuonut yhteiseen asuntoomme, tutkiakseen niitä. Kun hän muiden
töiden tähden ei kohta voinut käydä noihin asiakirjoihin käsiksi, otin
minä niitä silmäilläkseni, toivoen niistä saavani aiheen ja aineita
mainitussa seurassa pidettävään esitelmään. Eikä tämä toivo pettänyt.
Asiakirjain tarkkaan tutkimiseen ei minulla kuitenkaan ollut aikaa,
ja Castréniltakin jäi niiden tutkiminen sikseen, hänen rintatautinsa
kun kiihtyi kiihtymistään, heikontaen hänen voimiaan ja pakoittaen
hänet ennen pitkää lähtemään keuhkotautisten parantolaan Saksaan.
Ennen lähtöään toimitti hän asiakirjat pois kotoansa, arvattavasti
valtioarkistoon, missä ne nytkin lienevät.
Kun minun tietääkseni ei kukaan sittemminkään ole puheena olevia
asiakirjoja tutkinut eikä ainakaan mitään selontekoa niistä julaissut,
lienee minun esitelmäni, joka julaistiin Kirjallisen Kuukauslehden
vuosikerrassa 1872, tähän saakka ainoa selostus niiden sisällyksestä
sekä tuon salaveljeskunnan synnystä, tarkoituksista ja toimista. Ja
näin ollen olen katsonut soveliaaksi nyt jälleen, 37 vuoden kuluttua,
muistuttaa tästä merkillisestä veljeskunnasta, toivoen että joku
nykyisistä kotimaan historian tutkijoista ottaa hankkiakseen ja
julaistakseen tarkemmat tiedot siitä.
Syyskuun 20 p:nä 1786 kokoontui joukko Loviisan kaupungin asukkaita
ja päätti perustaa veljeskunnan nimellä "Amore Proximi". Luultavasti
oli alote lähtenyt Svartholman linnaväestä, sillä useimmat perustajat
olivat sotilaita. Muistakin säätyluokista otettiin jäseniä
veljeskuntaan, ja olipa se avoinna ventovieraille muukalaisillekin,
vaikka näiltä arvattavasti salattiin syvimmät salaisuudet.
Veljeskunnassa oli nimittäin eri luokkia, ainakin neljä, ja korkeampiin
luokkiin pääsevien lukumäärä oli tarkasti rajoitettu. Julkinen
tarkoitus ja toimi oli tietysti hyvin viaton. Se oli kahtalainen.
Ensiksikin tarkoitti veljeskunta turvattomien lasten hoitoa ja
kouluttamista. Se oli koonnut rahaston, jonka varoilla erältänsä
kasvatettiin 16 poika- ja tyttölasta, toinen puoli kaupungin ja toinen
Svartholman linnan seurakunnasta. Lapsia opetettiin kirjoittamaan sekä
harjottamaan käsitöitä, poikia miehen ja tyttöjä naisen askareita,
sillä aikomus oli tehdä heistä kelvollisia palvelijoita. Ne otettiin
kouluun 6- tai 8-vuotisina ja päästettiin sieltä 15 vuoden ikäisinä.
Veljeskunnan toinen tarkoitus oli jäsenissään herättää ja vireillä
pitää rakkautta hyviin avuihin ja todelliseen kunniaan sekä kammoa
kaikkea pahuutta vastaan. Tahdottiin yhteisvoimin urkkia viisautta
totuuden soihdun valossa. Veljeskunta oli perustettu n.s. "seitsemän
päähyveen" pohjalle. Näin sanoo asessori Fabian Kling, joka v. 1803
näkyy olleen veljeskunnan esimiehenä. Kunink. Majesteetti oli siihen
aikaan luonut huomionsa tähän ja muihinkin Ruotsin valtakunnassa
oleviin salaliittoihin, peläten että niissä harjoitettiin tointa
sellaista, joka loukkasi siveyttä ja oli valtion järjestykselle
vaarallista. Tästä syystä oli kuningas maaliskuulla sanottuna vuonna
antanut kaikkien salaveljeskuntain puheenjohtajille tai esimiehille
käskyn lähettää maaherroille jäljennökset niistä valansanoista
ja lupauskaavoista, joita niissä käytettiin, sekä kertomukset
veljeskuntien tarkoituksista ja toimista. Tämä käsky ei kuitenkaan
koskenut vapaamuurarein veljeskuntaa, joka oli Kunink. Majesteetin
suosion turvissa. Mutta kun ei Loviisan veljeskunta suorastaan
tunnustanut kuuluvansa vapaamuurarein liittoon, oli maaherra Lodella
täysi syy ilmoittaa käsky tämänkin veljeskunnan esimiehelle. Se
kertomus, jonka asessori Kling sen johdosta antoi veljeskuntansa
tarkoituksista ja toimista, on säilynyt, ja siitä sain mainitsemani
tiedot tämän veljeskunnan julkisista tehtävistä. Asiakirjain joukosta
en löytänyt maaherran enkä kuninkaan päätöstä, eikä niissä muutoinkaan
ollut mitään mainittuna tuon tiedustelun seurauksista. Varmaa kuitenkin
on, että Loviisan veljeskunta jäi henkiin ja hajosi vasta vuonna 1812,
kun Suomi jo aikoja oli ollut Venäjän valtakuntaan yhdistettynä. Tätä
seikkaa ei voi selittää muulla tavoin, kuin että kuningas Kustaa IV
Adolfilla oli sama ajatus kuin minullakin, että nimittäin "Amore
Proximi" oli luettava vapaamuurarein liittoon kuuluvaksi, ja että hän
sen tähden otti senkin korkean suosionsa turviin.
Asessori Klingin kertomuksesta, joka ylipäänsä oli hyvin varovasti
laadittu ja, sivumennen sanoen, sisältää ilmeisesti perättömiäkin
seikkoja, saadaan myös se tieto veljeskunnan koulusta, että tämä oli
ollut toimessa veljeskunnan perustamisesta asti ja että siitä jo v.
1803 oli päästetty noin 100 oppilasta. Viime vuosina vallinnut kallis
aika oli kuitenkin vaikuttanut sen, että kouluun ei enää voitu ottaa
niin monta lasta kuin alussa määrätty oli.
Ruotsissa syntyi loppupuolella vapaus-aikaa useita pieniä
vapaamuurarein luoseja, joista yksi oli nimeltään "la Constance".
Tämä asetti Suomeen alaluosin, joka pysyi voimassa emäluosin
hajottuakin. Se kävi täällä "Walhalla-veljeskunnan" nimellä, ja
sen asema oli Viaporissa. Alkuperäiseksi tarkoitukseksi sanottiin
"isänmaan historian viettäminen". Väliin lienee siinä ollut satakunta
jäsentä, mutta ylimalkaan tiedetään siitä hyvin vähän. Vaan ilmi
on saatu eräs nimiluettelo, jossa nähtävästi jonkun salaliiton
jäseniä luetellaan. Liiton nimi on ilmoitettu vain kirjaimilla S:t
C.F.T.H., joiden merkitystä ei ole voitu selittää tarkemmin kuin
että ensimäiset kirjaimet merkinnevät "Sankt" (pyhä) ja viimeinen
kirjain "Hydda" (maja). Luettelo sisältää 313 nimeä, näiden joukossa
melkein kaikkien Anjalan herrain nimet. Siitä myöskin nähdään, että
samallainen veljeskunta, nimeltä "Pyhän Akselin Maja", oli Suomen
silloisessa pääkaupungissa Turussa, ja että Suomessa oli viideskin
salainen veljeskunta, nimeltä "Pyhän Yrjön Maja", jonka asemapaikkaa
ei mainita. Olivatko nämä kolme veljeskuntaa Walhallan haaraosastoja
vaiko itsenäisiä veljeskuntia, sitä ei tiedetä. Viaporissa oleva luosi
näkyy olleen olemassa vuodesta 1763 asti, mutta hajonneen v. 1786.
Hyvin merkillistä on, että "Amore Proximi" Loviisassa perustettiin
juuri samana vuonna kuin Walhalla hajosi. Mutta ennen kuin rupeemme
valtiollisiin arveluihin, täytyy meidän lähemmin tutustua Loviisan
veljeskuntaan.
Olen jo pari kertaa sanonut, että tämän veljeskunnan jäsenet eivät
näy tahtoneen tunnustaa vapaamuurarein nimeä. Eräässä puheessa, jonka
neljännen luokan esimiehen oli pidettävä niille uusille jäsenille,
jotka tähän luokkaan otettiin, sanotaan muun ohessa: "Me emme ole
niitä, jotka nuuskivat Jerusalemin temppelin raunioilla", ja "me
ylenkatsomme kaikki, mikä on naurettavaa". Edellinen lause selvästi
tarkoittaa vapaamuurareita, ja jälkimäisestä sopisi päättää, että
Loviisan veljeskunnassa ei harjoitettu mitään turhamaisia menoja ja
temppuja. Mutta näin ei ollut laita. Päinvastoin tapaamme siinä kaikki
ne juhlalliset menot ja nykyajan mielestä joutavat temput, jotka ovat
tavalliset vapaamuurarienkin seuroissa. Menkäämme esim. toisen luokan
kokoukseen. Se alkaa näin:
Puheenjohtaja, joka seisoo alttarin edessä, lyö kerran vasaralla, ja
jäsenet panevat hatut päähänsä.
Pythagoras, veljeskunnan viisas opettaja, lyö sauvallansa lattiaan.