Bakkalario-väitökset Pariisissa v. 1427.
Paaston aikana v. 1427 kaikuivat Pariisin Yliopiston koulut
tavallisista Bakkalario- eli Determinanti-väitöksistänsä. Taidetten
tiede-kunta (Facultas artium) eli oikeammin sanoen sen neljä
kansa-kuntaa kokoonnuttivat tähän vuoden aikaan maisterinsa sekä kunkin
maisterin valmistuneet opetus-lapset julkisiin väitös-harjoituksiin
Pahnojen kylässä (vicus Straminum), nyk. Rue du Fouarre, joka
Seine-virran etelä-rannasta ja Notre-Dame-kirkon lähisyydeltä ulottuu
lounaan päin. Saapuvilla oli kaikki mitä oppinutta ja arvosaa löytyi
tässä mainiossa tiedetten pesäpaikassa. Nuoret väittäjät, joiden nyt
piti opettajansa johdon alla astuman ensi kerta julkiselle
opin-näyttelölle, olivat jo ennen kulkeneet kansakuntansa Pedellin
seurassa ympäri kaupunkia, kutsumassa oppi-istuimen ja kirkon mahtavia
miehiä tähän juhlallisuuteen. Sillä nytpä heidän oli osoittaminen,
oliko kylläksi rohkeutta puhumaan ja väittelemään muidenkin edessä kuin
maisteriensä ja koulu-toveriensa. Ja nytpä heidän myöskin piti
osoittaman taitoansa semmoisille miehille, joiden suosiosta vasta
kävisi toivoa kirkollisia virkoja ja muita etuja. Tulipa siis
saapuville ei ainoastaan maistereita Yliopiston muista tiedekunnista,
jotka Taidetten tiedekunnan suhteen kutsuttiin "ylhäisemmiksi", koska
niiden jäsenet tavallisesti olivat ensin käyneet tätä muka alhaisempaa
tiedekuntaa, -- vaan kokoontuipa sinne myöskin kirkon ylimyksiä,
Arkiteineja, Messupappeja (cantores) ja tuomiokirkkojen Dekaaneja.
Väitökset alkoivat viimeistään tiistaina tai keskiviikkona jälkeen
ensimäisen Paasto-sunnuntain, ja nuorukaisen, joka tässä tilassa
kutsuttiin Determinantiksi, koska hän nyt ensikerran julkisesti esitti
väitös-pykäleitä (determinavit quastiones), piti joka päivä, niin kauan
kuin Paasto kesti, väittelemän kansakuntansa kouluissa sen maisterin
johdon alla, joka tähän asti oli valvonut hänen opetustaan. Kuitenkin
jo tähän aikaan nämä ikivanhat Paasto-väitökset olivat alkaneet
kadottaa suurta arvoansa; sillä tavaksi oli tullut antaa Determinantein
jo Joulun edellä pitää ikäänkuin koetusta varten yksinäisempiä
väitöksiä, ainoastaan muiden koululaisten läsnä-ollessa, ja tämä
valmistavainen temppu ruvettiin jo vähitellen pitämään pää-asiana,
jotta Paasto-väitökset muuttuivat ainoastaan muodoksi entisensä
suhteen. Mutta nytkin ne olivat kuitenkin nuorukaisten ensimäinen
julkinen taistelu korkean opin aseilla, eli niin sanoaksemme heidän
ensimäiset ritari-paininsa tieteiden kentällä, ja Pahnakatu kajahti
yltä-ympäri taistelijain kiivaista sana-sodista.
Mutta äsken mainittuna vuonna 1427 sattui nuorten Determinantien
joukossa olemaan vähintäin viisi miestä, joiden kotoperä oli
perimmäisessä pohjassa niillä seuduin, missä kaiken opin olisi pitänyt
paleltuman kylmän ja kolkan ilma-alan tähden, ja jossa, mitä pakkaset
olisivat säästäneet, se vähä olisi läheisten pakanain, -- kuten
Venäläiset kutsuttiin --, pitänyt jo aikaa hävittämän juurinensa
päivineen. Nämä nuorukaiset, näet, olivat Suomesta kotosin ja pyrkivät
nyt tieteellisen maailman pääkaupungissa niihin opillisiin arvoihin,
joita eivät voineet juuri lähempänä saavuttaa. Heidän nimensä luemme
Englantilais-kansakunnan tilikirjassa Determinanteina siltä vuodelta:
_Herra Henrikki Nikolaonpoika_ eli Klaunpoika, _Herra Gregorius
Haffuerlandh_ (Hafverland), _Herra Olavi Maununpoika_, _Herra Severinus
Holt_ ja _Herra Benediktus_ eli _Pentti Olavinpoika_, -- kaikki Turon
hiippakunnasta (diocesis Aboensis) ja kaikki väitellen Maisteri
Bernardus Emedalaisen johdon alla (sub magistro bernardho de emeda).
Seuraavana vuonna tapaamme heidät jo kaikki paitsi Herra Gregoriusta
Licentiateina, jonka jälkeen he juhlallisesti otettiin vastaan
Maisterien joukkoon ja tulivat täydellisesti nauttimaan kaikkia
yliopiston etu-oikeuksia.
Mikä kummallinen opin-into oli nämä nuoret miehet tänne asti saattanut
tuosta kylmien ja kontioiden maasta, joka näytti olevan kaukaista
Thuleakin kaukaisempi? Vastaus on selvä: Tämä maa ja sen kansa pyrki
par aikaa kaikin voiminsa sivistyneen maailman yhteyteen, ja sen
nuorukaiset olivat jo useita kertoja osoittaueet kykynsä omistamaan sen
aian korkeinta sivistystä.