maisterimme, nuori herttainen mies, jota kumpikin puolue kaiken mokomin
oli koettanut pauloihinsa kietoa, piti pontevan saarnan, ja vielä
pontevamman puheen piti vaalitoimitusta alkaessaan uusi vaalinpitäjä.
Tällä kertaa oli Pileeni saapuvilla -- laukkuinensa. Tarvitsi vain
luoda silmänsä häneen, lukkariin ja kapteeniin, huomataksensa, millä
mielellä he vaaliin osaa ottivat.
»Nyt se alkoi. Rajakylä n:o 1. Liisa Matintytär Tuohikoski huudettiin.
Eukko oli itse saapuvilla, ja Linsteeniä hän äänesti. Rajakylä n:o 2,
n:o 3 -- Linsteeniä hekin äänestivät. Tuli sitten n:o 4, n:o 5 j.n.e.
Verkalleen astui nimismies esiin, kädessään valtakirjoja Pummin
hyväksi. Heinämäkeläisten äänet menivät jakoon jotenkin tasan Pummin
ja Maleenin välillä. Koikkalaiset huusivat kaikki Linsteeniä.
Viimalaisista oli Haaran isäntä ainoa, joka Maleenia äänesti; muut
kaikki menivät Linsteenin puolelle, vaikka vielä aamulla olivat
lukkarin luona kirkkoryyppyjä ottaessaan luvanneet pysyä entisissä
äänissänsä. Kun vielä Kirkonkyläkin -- lukkaria ja muutamia muita
lukuunottamatta -- kallistui Linsteenin puolelle ja samaten suurimmaksi
osaksi Koski-, Metsä- ja Ylikyläläiset, niin on selvää, että Linsteeni
oli saanut suuren enemmistön äänet. 'Miten on se mahdollista?' oli
Haaran isännällä kyllä syytä nytkin kysyä, hänelle kun -- kuten
lukkarille -- hyvin moni niistä, jotka sittemmin äänestivät Linsteeniä,
vielä vaalipäivän aamulla oli sanonut äänestävänsä Maleenia. Jos Haara
olisi ollut kuulemassa, mitä kamreeri vaalitoimituksen päätettyä
puhkesi sanomaan, niin olisi hän saanut vastauksen kysymykseensä.
Kamreeri oli sanonut: 'Jumalalta on se tapahtunut, ja se on ihmeellinen
meidän silmiemme edessä.'
»Niin saimme Linsteenin pastoriksemme», lopetti vanha haudankaivaja
verkalleen pitkän kertomuksensa. Sitten lisäsi hän vielä hiljaisella
äänellä: »Vanha pastori on nyt tilinteolle kutsuttu Herransa ja
mestarinsa eteen. Me, me saamme valmistautua -- uuteen vaaliin; mutta
tuskinpa enää saamme vainajan kaltaista; sillä harvassa on semmoisia.»