"Kirje on nuiva", jupisi d'Artagnan, "ja jollei siihen liittyisi
jälkilisäystä, niin en kenties tajuaisikaan sen sisältöä, mutta onneksi
on tässä sellainenkin."
Hän luki nyt taas tämän merkillisen lisäyksen, jonka takia hän soi
anteeksi kirjeen töykeyden:
J.K. Menkää Bloisin kuninkaallisen rahastonhoitajan luo;
ilmoittakaa nimenne ja näyttäkää hänelle tämä kirje, niin
saatte nostaa kaksisataa pistolia.
"Sellaisesta tekstistä minä pidän", tuumi d'Artagnan; "kardinaali
kirjoittaa parempia sepitelmiä kuin luulinkaan! No niin, Planchet,
käykäämme tervehtimässä kuninkaallista rahastonhoitajaa, ja sitten
lähdemme matkaan."
"Pariisiin, monsieur?"
"Sinne."
Ja hevoset saivat ravata minkä jaksoivat.