Illikaisen mökki. Orren päässä vanhat pieksut.
SUSO (Tupaan tultua). Tämmöiseenkö se nyt tääkin leskeys lopulta
ihmisen johtaa!... Kuka sitä nyt olisi osannut uskoa tästä tämmöistä
lopulta tulevan.
RONKAINEN. Semmoistahan se on. Leskeydestä perheellisyyteen kulkua se
on koko tämä lesken elämä.
KÄMÄRÄINEN (Tyytyväisenä, polviin nojaten, lattiaa pieksun pohjilla
iloisesti taputellen). Semmoista... ja semmoista sen pitää ollakin.
SUSO (Alkaen kokoilla tavaroitaan). No tokihan sen nyt pitää olla
semmoista!... Ikäänkuin nyt ei muullainen välttäisi, tälle köyhälle
ihmiselle!
VIULU-HEIKKI. Nytpä sitä ei tämän Suson leskeydestä puutukaan muuta
kuin että nämä tytöt saisivat näitä viulun makeisia sitä tanssisuonta
kutkuttamaan.
SUSO (Häärien). Vielähän sitä nyt sitäkin pitänee olla... vanhan
ihmisen läksiäisissä! Ei niistä leipää lähde, joutavista.
KÄMÄRÄINEN (Tyytyväisenä). Ka sepä kuuluu tähän rakkauden asiaan
sekin tanssi ja peli.
SUSO (Touhuten). No vaikka tuossa nyt sitte vähä lekkusitte... jos
sitte vaan käytte saunassa työntämässä ne pellavat kuliin... Kun tässä
nyt kerran tämmöinen kiire lähtö piti tulla!
YKSI MIEHISTÄ (Viulu-Heikille). Soita tolppaa!
TYTÖT (Hälisten). Ei tolppaa... Juntturia!... Soita juntturia!
(Heikki soittaa, väki tanssii ja Suso kokoilee tavaroitaan.
Kämäräinenkin lapsuttelee lapikkaillaan tahtia, onnellisen
näköisenä ja lausuu tanssin loputtua.).
KÄMÄRÄINEN. Nythän tässä on vain paljas ihanuus ja peli ja tyttöjen
heiluvat lanteet.
SUSO (Hellästi toruen). Niitäkö sinä nyt siinä vielä katselet,
kenenkään lanteita... Kun olet kerran omasi saanut, niin tyytyisit vain
osaasi ja siunaisit itsesi... ijäkäs mies! (Joukolle). Jo nyt
siinä jo välttääkin hyppiminen. Minä tässä käyn kuoria sipasemassa
maitopytyt niin kirnuan lähtiessä vielä voit ja... no alkakaa siitä
nyt lappautua pellavia kuliin panemaan! (Työntelee joukkoa ovesta.
Poistuu niiden mukana.).
KÄMÄRÄINEN (Kahden jäätyä). On se toimelias ja työteliäs ihminen!
RONKAINEN. On... Hyvästi se sinua lykästi tässä asiassa!
KÄMÄRÄINEN. Kunpa hänelle nyt siunaisi viisautta ja pitkää ikää, eikä
erikoisempia sairauksia sattuisi! (Tarkastelee sahaa). Hyvä saha
siihen on Iipposen Tahvolta jäänyt.
VARIS (Saapuu kirves olalla). No pianpa se tämäkin Illikaisen leski sai
miehen.
RONKAINEN. Mhyy!... Vai jo on sekin saanut miehen... Kukahan oli niin
paksunahkainen, jotta uskalsi eukon tupaansa ottaa?
VARIS (Hämillään). Ka eivätkös ne nämä vieraat ole semmoisilla
lehmänostomarkkinoilla... kun ne sitä juttusivat?
RONKAINEN. Tulihan sitä vähä semmoistakin puheeksi,.. Se tämä
Kämäräinen kun sattui mieltymään tähän Iipposen leskeen, niin arveli,
jotta tarpeenhan se on talossa omituinen lehmän lypsäjä.
VARIS. Vai sen se ottikin , .. sen Iipposen Suson!
KÄMÄRÄINEN. Sen.
VARIS. Tuota Hytösen pahennusta kun taas sotki asian!... Mutta se onkin
semmoista hotosuuta koko tää Juva ja varsinkin se Hytönen, jotta se kun
ottaa vaikka kärpäsen maksan niin kyllä se saa siitä karttumaan
särvinainetta vuoden ajaksi koko Juvalle...
RONKAINEN. Vai niin on hotosuu... Hytönen!
VARIS. Hotohan se on... Semmonen on... Nytkin sai ruoja uskomaan, jotta
se tää Illikaisen äkäinen leski sai miehen... Mutta sitähän minä jo
arvelin, jotta eiköhän tuo Hytönen nyt taas liika paksua päästänyt...
Ja päästihän tuo hyväkäs... päästi tuo pakana taas paksua...
KÄMÄRÄINEN (Sylkäisten). Päästi!
VARIS. Päästihän tuo pahennus... Kuuluuko sitä muuten mitä?
RONKAINEN. Eipä sitä erikoista...
VARIS (Piippuaan kopistellen). Eihän sitä näin huonolla ilmalla kuulu.
(Lähtöä tehden). Siellä Iipposen Suson omalla mökilläkin tästä
pitäisi lähteä käymään... kun tässä ei näy sitä Illikaisenkaan Susoa
itseään kotosalla olevan... Vaikka se Illikaisen Suso sanoi sen
Iipposen Suson olevan tässä pellavasaunoilla. (Lähtee.).
(Pitempi vaitiolo. Miehet miettivät piippu ikenissä.
Kämäräinen sylkäsee vihaisesti.).
RONKAINEN. Jokohan nuo vaihtuivat lesket...
OHI AJAJAN ÄÄNI ULKOA. Trtuu!... Pirinen hoi!
PIRISEN ÄÄNI. No.
OHI AJAJAN ÄÄNI. Ojan kaivuunko sinä menet?
PIRISEN ÄÄNI. Ojan.
OHI AJAJAN ÄÄNI. No tää Illikaisen leski se kuuluu saaneen miehen ihan
Joroisista asti.
PIRISEN ÄÄNI. Niinhän ne akat sitä valehtelevat, jotta se on saanut
vanhan ukon!... Rahtijauhojako sinä ajat?
OHI AJAJAN ÄÄNI. Rahtihan nämä on... Prpah, ruuna... (Kauempaa). Vai
sai toki Illikaisen leski vielä ukon.
PIRISEN ÄÄNI. Sai.
(Äänettömyys. Istuvat kumarassa.).
RONKAINEN (Koettaa rauhottaa). Vaikka eipä tässä vielä mitään varmaa
epäluuloa synnyttävää ole.
VIULU-HEIKKI (Saapuu). Joko sitä tällä Illikaisen lesken uudella
miehellä on miten paljon tuota ikäkultaa?
KÄMÄRÄINEN (Vihaisena murahtaen). Mitä se sinua liikuttaa!
VIULU-HEIKKI. Eipä se mitään... Muutenhan tämä sattui saman kokoinen
kun sekin Illikais-vainaja... paitsi että se oli kivuloinen ja heikko
voimiltaan, niin jotta tämä eukko sai sitä pitää vaimovallan alla.
Mutta se Illikainen olikin nuorena ollessaan kovasti juonut ja
tapellessa rikkonut sisuksensa, niin että täytyi olla eukon armoilla.
(Joukko palaa.).
MIES. Soita nyt, Heikki tolppaa!
VIULU-HEIKKI (Viuluaan viritellen). Ka sopiihan tuota soittaa... Ei se
tää viulu soittaen köyhdy. (Kämäräiselle). Entäs onko tämä Illikaisen
sulhanen ryyppymies niin kun Illikais-vainaja oli?
KÄMÄRÄINEN (Suuttuneena). Pidä suusi kiinni, eläkä kituuta sitä sian
ällästäsi, taikka kun minä suutun.
PIIKA-ANNI (Hämmästyen). Mikä peto se on kun tuolla tavalla äyhkii!
KÄMÄRÄINEN (Ärtyen, Annille). Eläkä sinäkään siinä hänklätä, tahi
näet!
MIES. Tämäpä vasta syöttiläs on, kun ärjyy!
KÄMÄRÄINEN (Ärjästen). Häh!
MIES (Uhitellen). Elä ärjy!
KÄMÄRÄINEN (Julmistuen, nousee). Kun kerran suutun ja polen jalkaa,
niin koko siltapalkin pitää lentää poikki jotta rusahtaa! (Uhkaavana).
Hiiteen siitä koko joukko tahi minä ajan!
MIES (Vastaan uhaten). Ajappas, tokko uskallat!
KÄMÄRÄINEN (Lähestyen). Ajan kyllä!
PIIKA-ANNI (Uuniluudalla puolustautuen). Tuleppas, niin tuosta saat
luutaa, jotta mätkähtää!
KÄMÄRÄINEN (Tarraa mieheen kiinni). Pellolle siitä kutale. (Miestä
työntäessään). Aja, Ronkainen niitä akkoja ja toisia...
MIES (Vastaan rimpuillen). Elä revi nutun kaulusta, pahennus... tahi
kun potkaisen!
KÄMÄRÄINEN (Työnnäisten miehen ulos). Revin uhallakin. (Tarttuu
toiseen mieheen.).
MIES. Elä tartu!
KÄMÄRÄINEN. Tartun vaikka mikä olisi. (Miestä ulos työntäen).
Teillä piruilla on kaikki akatkin sekalutta jotta pää sotkeutuu...
(naisille). Pellolle siitä!
PIIKA-ANNI (Hätäytyen, paeten). Herra isä niitä heittiöitä... Tulkaa
pakoon... Ne tappavat, hylyt!
KÄMÄRÄINEN (Viulu-Heikille). Mäne sinäkin matkaasi!... Vingutat sitä
viulurämääsi kuin nälkäistä sikaa!
(Heikki luikkii toisten jälestä ulos. Pitempi, synkkä vaitiolo.
Miehet istuvat kumaraisena. Viimein paiskaa Kämäräinen vieressään
penkillä olevan lakkinsa eteensä lattialle.).
RONKAINEN (Puolustautuen). Ka kukapa sitä osasi arvata jotta se on
Illikaisen leski!
SUSO (Lennättää kirnun Kämäräisen eteen). Katso nyt, Kämäräinen, jotta
ei kissa pääse kirnuun hyppäämään! Minä vaan pistäännyn hakemassa sen
Iipposen lesken sitä kirnuamaan... (Touhuten). Se olikin tässä
pellavasaunoilla, vaan siinä vähä ennen vieraiden tultua ennätti
lähteä mökillään pistäytymään. (Kaataa veden kattilasta korvoon).
Ja siellä entisellä mökilläkin on vielä kampsuja ja kimpsuja ja
hevonenkin on siellä vielä äpärikössä ruokaansa koluamassa, (Lähtee).
Katso nyt vaan Kämäräinen sitä kirnua jotta ei se kissa pahuus pääse
siihen hyppäämään! {Äänettömyys).
RONKAINEN (Kuin itsekseen). No otappa ja sokaisekin ihminen!
KÄMÄRÄINEN. Perhana vie kun sylkäsen tuohon kirnuun niin siitä ei pidä
tulla voita, vaikka häntä ijankaikkisesti kirnuaisi!
(Esirippu laskeutuu.).