Porthanin Juustenin kronikan selitykset perustivat todella Suomen
historian. Se tapahtui aikana, jolloin monen muun kansan historia
alotettiin, erittäin sellaisten, jotka elivät germaanilaisten kansain
naapureina tahi niiden seassa, mutta ilman omaa korkeampaa sivistystä.
Slaavilaiset kansat Venäjällä, Böömissä ja Itä-Saksassa olivat
samanlaisessa asemassa, ja heillä esiintyi sama harrastus samaan aikaan
kuin meilläkin. Venäjän historian perustaminen tapahtui ensinnä,
herätti enimmin huomiota ja joutui siis ensinnä myöskin Porthanin
huomion ja harrastuksen esineeksi.
Erityisessä teoksessa "Probe Russischer Annalen" esitti Schlözer
suunnitelman, jonka mukaan venäläisten vanhat asiakirjat olisivat
julkaistavat. Hän huomauttaa nimenomaan, että se olisi Venäjän
historian perustushetki, jos se vain tapahtuisi sopivalla tavalla. Ja
hän antaa muun muassa seuraavia neuvoja tuosta julkaisutavasta: "Jotta
tuossa työssä ei ammennettaisi ainoastaan annaaleja, vaan myös
tavallaan koko Venäjän historia, tulee asianomaiseen kohtaan
samalla asettaa kaikki, mitä erityiskronikoissa, astekirjoissa
(Stuffenbücher), kronograafeilla ja muissa syrjälähteissä löytyy, ja
niin julkaista täydellinen Corpus Historiae Russicae".[356] Ja vähän
edempänä jatkaa Schlözer: "Kaikki muut työt hyötyvät tuon metoodin
mukaan tehdyn alun kautta ja voivat säännöllisemmin seurata toinen
toistaan. Kun Venäjän historia on kotimaisista lähteistä ammennettu,
silloin mentäköön ulkomaalaisiin, etsittäköön Pohjan, Lännen vieläpä
Idänkin arkistot ja koottakoon ainesta, missä vaan sellaista
löytyy".[357] Tämän johdosta hän lisää, ettei annaaleihin voi täyttä
selvitystä saada, ennenkuin myöskin ulkomaalaiset lähteet ovat
käytetyt. Mutta kun työn mukavammin voi tehdä jäljestäpäin, on
muistutuksissa julkaisun ohessa vain arvosteltava eroavaisuuksia,
parannettava turmeltuneita kohtia, selvitettävä epäselviä, karsittava
pois myöhemmät lisäykset ja jos mahdollista verrattava keskenään
vastakkaiset ilmoitukset.
Schlözerin Probe Russischer Annalen mahtoi sitä enemmän herättää
Porthanin huomiota, kun hän 1770 luvun lopulla erityisesti tutki
Venäjän historiaa. Tämä harrastus aiheutti hänen pienen kirjoituksensa
"Grundstrek til Ryska Historien",[358] jossa hän muun muassa
laajanlaisesti tekee selkoa Venäjän historian kirjoittajista ja
lähteistä. Lähteinään on Porthan käyttänyt uudempia saksankielisiä
teoksia, jotka käsittelevät Venäjän historiaa, kuten Müllerin "Sammlung
Russischer Geschichte", Fischerin "Sibirische Geschichte" sekä
Schlözerin ja Thunmannin teoksia. Venäjänkielisiä kirjoittajia hän
kyllä laajalti käsittelee, mutta arvostellen niitä äskenmainittujen
teosten johdolla, samoinkuin lukuisia venäläisiä alkulähteitäkin.
Muodosta ja sisällyksestä päättäen on tämä vihkonen aijottu jonkun
yksityisen luentojakson perustaksi, mutta onko se sellaisena ollut, en
ole voinut saada selville.
Oli luonnollista, että historiankirjoituksen perustaminen Venäjällä
ainakin vahvisti Porthanissa Suomen oman historian aatetta. Olosuhteet
olivat siksi samanlaiset ja niiden vertaileminen lähellä kylläkin.
Kuitenkin oli Suomen oman historian luominen seuraus paljon
yleisemmistä syistä, joista olen muutamiin jo viitannutkin. Niinpä
näemme, että Böömissäkin tapahtui aivan sama kehitys kuin meillä,
vaikka kyllä vähän myöhemmin.
Heräävä böömiläinen historiankirjoitus ei siis voinut suomalaiseen
ja lähinnä Porthanin Juustenin kronikassa toteuttamaan
historiankirjoitukseen vaikuttaa. Vasta myöhemmin joutui Porthan
tekemisiin böömiläis-isänmaallisen liikkeen alkajan Josef Dobrovskyn
kanssa. Vuonna 1792 teki tämä laajan matkan Europaan, kootakseen eri
maista tietoja siellä löytyvistä böömiläisen kirjallisuuden jätteistä.
Matkallaan oleskeli hän myöskin Turussa ja seurasi erityisellä
huomiolla Porthanin kielitieteellisiä tutkimuksia ja sanakirjan
valmistelua.[359]
Miten laajalle oman kansallisen historian aate oli levinnyt tähän
aikaan Europassa ja kuinka kauvaksi taaksepäin ajassa se ulottui,
osottaa myöskin slaavilais-vendiläisen historian ehdotus, joka on
julkaistuna J.C Dähnertin aikakauskirjassa nimellä "Eines
Ober-Lausitzschen Gelehrten Entwurf einer slawischen und wendischen
Historie".[360] Tässä nimenomaan valitellaan, ettei ole mitään
täydellistä slaavein historiaa, on vain maitten, kyläkuntien tahi
perheitten historiaa. "Näitä kaikkia voimme pitää kivenä ja kalkkina,
jotka kuuluvat rakennukseen sekä suunnitelmina, joiden mukaan rakennus
on tehtävä". Tällaiset aatteet eivät voineet olla vaikuttamatta
tutkijoihin, jotka huomasivat oman maansa historian olevan samassa
viljelemättömässä tilassa. -- Myöskin ilmaantui tähän aikaan kokoelmia,
"varastoja", useitten saksalaisten maakuntain ja pikkuvaltioitten
historiasta, jotka eivät olleet merkitystä vailla, vaikka kyllä
perustuivat enemmän maakunnalliseen erikoisharrastukseen.
Selitykset Juustenin kronikasta Porthan täydensi julkaisemalla
kokonaisuudessaan tärkeimmät lähteistä, joita teoksessa oli käyttänyt.
Ne ilmestyivät vuosien 1802 ja 1804 välillä nimellä "Sylloge
Monumentorum ad illustrandam Historiam Fennicam pertinentium"
viidessätoista osassa. Itse kutsuu Porthan niitä kirjeissään nimellä
Monumenta Fennica. Porthanin sairauden tähden ilmestyivät kaksi
viimeistä osaa Franzénin johdolla, ja tutkijamme heti sen jälkeen
sattunut kuolema lopetti sitten teoksen julkaisemisen.[361]
Tällaista lähdekokoelmaa lienee Porthan aikonut julkaista jo
ryhtyessään painattamaan Juustenin kronikkaa, vieläpä tämän yhteydessä.
Siihen viittaa teoksen nimikin. Kuitenkin tuntuu mahdolliselta, että
sillä tarkotettiin vain niitä lähteitä, joita tutkija niin runsaasti
liitteli sinne tänne teokseensa. Ensimäisenä varmana oireena tästä
teoksesta on tietääkseni Fredenheimin kehotus kirjeessä Porthanille 22.
p. tammik. 1796: "Sitten pitäisi Sinun lopuksi saksalaiseen tapaan
painattaa Elenchus eli Mantissa vuosilukujen mukaan kaikista
asiakirjoista, jotka tuossa teoksessa siellä täällä esiintyvät, sekä
sitten täydellinen registeri, jonka luulen huomanneesi teoksen
tarvitsevan".[362] Tämä Fredenheimin kehotus on samassa kirjeessä,
jossa hän lausuu ajatuksensa tavasta, jolla resensiooni bullista oli
tehtävä. Mahdollista on, että tämä kirjallinen yritys, joka juuri oli
hänen mielessään selviytynyt, herätti ajatuksen tästä toisesta
samantapaisesta julkaisusta. -- Porthan itse mainitsee ensi kerran
aikeestaan Caloniukselle 7. p. maalisk. 1797 sanoen aikovansa liittää
teokseen registerin, joka tosin vie paljon aikaa, mutta jota paitsi
teosta ei saata käyttää. "Lopuksi liitetään muutamia tähän asti pois
jääneitä asiakirjoja".[363] Näyttää siis siltä kuin hän olisi aikonut
alussa liittää ne itse teokseen ainoastaan pienempänä liitteenä.
Tätä tarkoitusta varten hän teki matkan Tukholmaan, voidaksensa verrata
asiakirjainsa kopioita siellä oleviin alkuperäisiin kirjoituksiin ja
arvatenkin täydentää niitä. Hän oleskeli siellä heinä- ja elokuulla
vuonna 1799, oltuaan akateemisen virkansa tähden edellisinä vuosina
siitä estetty.[364]
Juustenin kronikan julkaisu liitteineen oli Porthanin tutkimuksen
suurtyö. Lienee tarvis jo tässä tarkastaa tapaa, jolla hänen
aikalaisensa sitä arvostelivat ja miten he ylipäätänsä siihen
suhtautuivat. Siten näet selviää niin sanoakseni tutkijamme laajemman
henkisen ympäristön merkitys tälle hänen toiminnalleen. Näemme missä
määrin hänen tutkimuksensa sai huomiota ja myötätuntoisuutta osakseen
ja siitä ehkä saatamme hiukkasen arvata, missä määrin hän oli saattanut
sitä toivoa ja odottaa.
Ennen jo olen maininnut, että Porthan joskus oli puolitellen valitellut
oppineille ystävilleen, miten olosuhteet pakottivat hänet tyytymään
oman maan köyhän historian tutkimiseen, jolla ei ollut mitään
yleisemmän huomion toivoa.[365] Todella ei Juustenin kronikan julkaisua
mainita sen ajan oppineitten kirjevaihdoissa niinkuin useimpia muita
tärkeitä tutkimuksia ja sen tekijästä on niissä hyvin harvoin puhetta.
Tosin kiitteli Fredenheim sitä kirjeessä Porthanille, samoin Gjörwell
ja jotkut muut asianharrastajat, mutta yleensä se lienee ollut
muodoltaan kovin vaikeatajuista suuremmalle yleisölle ja aineeltaan
sille verrattain vieras.[366]
Tanskalainen tutkija Nyerup sitä arvosteli aikakauskirjassa
"Skandinavisk Museum" ja tässä arvostelussaan on hän erityisesti
huomauttanut kohtia, jotka olivat huvittavia ja arvokkaita. Niitä hän
luettelee tutkimuksen suomalaisten esihistoriallisesta tilasta, tiedot
kirjain hinnoista ennen kirjapainotaitoa, maan asumattomuudesta 15.
vuosisadan keskivaiheilla, tutkijan mietteet papiston vaikutuksesta
valtakunnan menestykseen y.m..[367] Samoin göttingeniläiset tutkijat
erinomaisen kiittävästi arvostelivat Porthanin teosta.[368] Porthania
ehkä ilahutti aikalaisten antama hyväksyminen hänen työlleen, se ehkä
toisinaan rohkaisi ja lohdutti häntä, mutta ei hän sitä ensi sijassa
ajatellut. Hänen katseensa oli kiintynyt tulevaisuuteen ja hän näki
Suomen historian vastaisuudessa selvästi ja kauniisti esitettynä niiden
ainesten perustalla, jotka hän oli sanomattomalla vaivannäöllä koonnut
ja järjestellyt. Ehkäpä kuvitteli hän sen jonkun etevän oppilaansa,
Franzénin tahi hänen kaltaisensa kirjoittamaksi. Tämä isänmaanhistorian
onnellinen tulevaisuus oli Porthanin vaivaloisen, yksityiskohtaisen
tutkimustyön parhaana kiihottimena ja sen hän aina esittää, kun hänen
julkaisunsa tulee puheeksi.