Porthanin toimi kirjastonhoitajana oli saattanut hänet tarkkuudella
seuraamaan kaikkia uusia virtauksia aikansa kirjallisuudessa. Hänen oli
hankittava uutta ilmestynyttä kirjallisuutta eri maista ja sentähden
hän käytti vilkkaasti kirjamarkkinoita sekä Ruotsissa että ulkomailla,
etupäässä Hollannissa ja Saksassa. Usein on hän oppilaillensa
terottanut mieleen, miten tärkeätä on valita teokset, joita lukee,
ettei kuluttaisi turhaan aikaansa, usein on hän myöskin huomauttanut,
että on seurattava erilaatuista kirjallisuutta niin paljon kuin
suinkin, koska joka suunnalla on jotakin hyvää.[206] Sanomalehtimiehenä
ja opettajana, sanalla sanoen valistuksen levittäjänä hänen oli ennen
kaikkea otettava selvä kaikista uusista totuuksista, jotka olivat
omiansa hajoittamaan ennakkoluuloja.
Välittäessään uusien teosten ja uusien tietojen hankkimista maahan
Porthan joutui tekemisiin usean ruotsalaisen oppineen kanssa. Niinpä
hän tilasi Gjörwellin kautta suuren osan teoksista, jotka olivat
kirjastoon hankittavat, ja oli hänen kanssaan kirjevaihdossa 1770
luvulla. Avuliaana Porthanille näissä toimissa oli A.N. Clewberg, joka
silloin oleskeli Tukholmassa.[207] Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamme
Porthanin kirjevaihdossa ruotsalaisen historioitsijan Hallenbergin
kanssa Turun yliopiston kirjastossa olevista Arckenholtzin kokoelmista.
Välityksen tarve oli tähän aikaan suurempi kuin koskaan ennen. Sillä
suurenmoinen kirjallinen toimeliaisuus toi yhtämittaa esille uusia
huomioita ja uusia totuuksia ja valistusharrastus oli tehnyt niiden
levittämisen jokaiselle pyhäksi velvollisuudeksi. Mutta kulkuneuvot
olivat vielä huonoja, aikakauskirjallisuus vasta alullaan. Sitäpaitsi
oli lähteiden julkaiseminen tahi keskittäminen hyvin vähän edistynyt.
Nämät ovat syyt laajoihin kirjevaihtoihin sen ajan oppineitten välillä
ja Porthankin on niiden tähden tuollaiseen kirjevaihtoon ryhtynyt.
Mutta Porthan ei tyytynyt yksinomaan kirjeelliseen välitykseen, vaan
teki itse matkoja Ruotsiin niin pian kuin opetustoimeltaan pääsi. Jo
vuonna 1771 hän kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Cygnaeus, joka oli
matkalla mukana, kertoo sittemmin kuinka Gjörwell ja Porthan
keskustelivat Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa tieteellisistä ja
kirjallisista kysymyksistä, sillä välin kuin hän sai käteensä Bælterin
kirjeet ajan kulukkeeksi.[208] Myöskin vuonna 1775 tiedetään Porthanin
olleen kesäaikana Tukholmassa.[209]
Näitä matkoja tärkeämpi oli kuitenkin matka Saksaan, jonka Porthan teki
kesällä vuonna 1779. Lähimmän aiheen antoi siihen hänen nimityksensä
professoriksi kaunopuheliaisuudessa 10. p. jouluk. 1777, hän kun sen
kautta saattoi hankkia tällaiseen matkaan tarvittavat varat. Matkan
tarkoituksena oli saksalaisten kirjain tilauksen järjestäminen sekä
oppineihin mieskohtaisesti tutustuminen.[210]
Ruotsin kautta matkusti Porthan Lyybekkiin, viipyi pari päivää täällä
ja viikon Hampurissa sekä matkusti sitten Göttingeniin.[211] Göttingen
oli virkein ja vapaamielisin opinkeskus Saksassa ja maine sen
tutkijoista oli jo silloin levinnyt pohjoismaihinkin. He olivat täällä
tunnettuja ja arvossa pidettyjä. Useat ruotsalaiset oppineet olivat
oleskelleet Göttingenissä ja jo 1768 ehdotti Warmholtz, että
Schlözer saisi tehtäväkseen Ruotsin historian kirjoittamisen.[212]
Göttingeniläisten teokset olivatkin sentähden levinneet tänne jotenkin
nopeaan ja laajalti. Niin saa Porthan Gattererin Universal Historien
kesällä 1776 Gjörwellin kautta ja seuraavana vuonna melkein samaan
aikaan Schlözerin Nordische Geschichten. Viimemainittu teos oli
loppunut ruotsalaisista kirjakaupoista heti kun se saapui vuonna 1773
ja viimeisen kappaleen siitä oli Mennander silloin hankkinut itselleen
Turkuun.[213]
Göttingenissä Porthan otti innokkaasti osaa yliopistolliseen elämään.
Kirjastoa hän kiittelee erinomaiseksi ja kertoo saavansa käyttää sitä
esteettömästi. Myöskin kuunteli hän luentoja ja tutustui yliopiston
opettajiin. Luultavasti hän joutui enimmin tekemisiin Heynen kanssa,
hän kun oli saman aineen opettaja kuin Porthankin -- runouden ja
kaunopuheliaisuuden professori.
"Hän on koko mies alallaan", sanoo Porthan ja hänen mielipiteensä
osottavatkin ajakseen useassa suhteessa hyvin edistynyttä kantaa. Hän
pyrki todella syventymään klassillisen ajan henkeen ja hänelle
selvisikin sen kerrassaan silloisesta ajasta eroava luonne. "Tarvitaan"
-- lausuu Heyne kerran -- "mukautuvaa mieltä, sukkelaa ja sujuvaa
ajatusta sekä kestävyyttä; tulee välttää liian nopeaa arvostelua ja
itseensä luottamista eikä saa itsepäisesti pitää mielipidettä, jonka on
saanut, jos tahtoo tunkeutua ja hiipiä toisten ajatustapaan". Mutta
juuri tässä arvelee hän tutkijain usein erehtyvän, he kun päättelevät
oman aikansa tavoista ja käsitystavoista alkuperäisemmällä kannalla
olevien ihmisten mielentilaa.[214] Arvostellessaan asioita pyrki hän
sen sijaan etupäässä käsittämään olosuhteita, jotka silloin olivat
vallalla ja saattoivat tutkittaviin asioihin vaikuttaa. Siltä hän
sentään samalla koetti syventää käsitystään vertailemalla tutkittavia
oloja sellaisiin oman aikansa ilmiöihin, jotka erityisesti tuntuivat
olevan samantapaisia kuin ne, joita hän tutki. Etupäässä villikansain
tavat olivat mainiona vertailuaineena, kun tahtoi selittää antiikin
kansain aikaisinta kehitystä.[215]
Tämän käsityksensä mukaisesti hän arvosteli myöskin lähteitä
erottamalla niiden eri ainekset sen mukaan, koska ja miten ne olivat
hankitut, mikä oli nähtyä, mikä kuultua ja mikä arvelua. Juuri
Porthanin ollessa Göttingenissä selitteli Heyne tämän menettelytapansa
avulla sikäläisessä tiedeseuran kokouksessa Hesiodoksen Teogoniaa. Tämä
teos oli hänestä yhteenliitos erilaatuisista kappaleista, jotka jo sitä
ennen olivat muuttuneet ja muodostuneet. Porthan piti esitelmää oikein
hyvänä, vaikka Heynen tapa lausua latinaa saksalaisen ääntämistavan
mukaan tuntui omituiselta. Myöskin seminaariharjoituksissaan selitteli
Heyne Hesiodosta.[216] Nämät olivat samat seminaariharjoitukset, joilla
useat Saksan myöhemmän henkisen elämän edustajat Voss, v. Humboldt y.m.
saivat ensimäisen halun käsittämään klassillisen ajan varsinaista
henkeä, vaikka he kyllä toiselta puolen pian jättivät opettajansa
välittävän kannan.
Myöhemmin on Porthankin luennoillaan koettanut esittää antiikin oloja
niin monipuolisesti ja täydellisesti kuin suinkin, jotta kuulijat
niistä saamansa tarkan kuvan mukaan käsittäisivät asiat, joista
klassillisessa kirjallisuudessa lukivat. Niinpä esitti tutkijamme
vuonna 1801 klassillista arkeologiaa valaisten esitystään kuvilla
vanhan ajan taideteoksista. Samoin on Porthan kuvannut vanhimmilla
kulttuuriasteilla olevaa elämää, käyttäen kuten Heynekin rinnan vanhan
ajan kirjallisuutta ja oman ajan raakalaiskansain tarjoamia aiheita
apunaan. Niiden avulla on hän usein luonut kuvan ihmisten alkuasteilta
alkavasta vähittäisestä täydentymisestä. Sellaisesta lähtee hän
väitöskirjassa "De fama Magiae Fennis attributae" usein viitaten Heynen
teoksiin. Myöskin "De Pandora Hesiodea" on sekä aiheeltaan että
käsitykseltään samaa laatua. On kuitenkin huomattava, että tällainen
käsitystapa juuri voitti alaa seuraavien vuosikymmenien aikana
muuallakin.
Lähteiden puutteen tähden ei saata seurata Porthanin suhdetta muihin
Göttingenin professoreihin, teoloogeja lukuunottamatta, joista hän
laveammin kertoo kirjeissään. Tämän yliopiston kuuluisimpia kykyjä oli
Johan Michaelis, etevä kielimies ja rationalistinen raamatun selittäjä.
Hän oli Schlözerin opettaja ja häneltä oli tämän kriitillinen
menettelytapa osaksi peräisin. "Muutamista hänen oppilauselmistaan
ajatelkoon kukin oman vakaumuksensa mukaan, mutta varmaa on, että hänen
raamatunkäännöksensä on teos, joka alallaan on erinomainen ja jota
vailla ei ajatteleva teoloogi voi olla".[217] Näin Porthan, mutta
yleensä herätti Michaeliksen rationalismi monessa pahennusta, niinpä
Lidénkin Göttingenissä ollessaan ankarasti moitti kevytmielistä ja
pilkallista tapaa, jolla Michaelis kohteli raamattua.[218] Porthanin
suhteesta Michaeliksen oppilaaseen Schlözeriin ei ole tarkempia
tietoja säilynyt, enempää kuin Gattereriin tahi muihinkaan
historiantutkijoihin. Edempänä saan kuitenkin tilaisuuden puhua
muutamista sitä valaisevista piirteistä Porthanin tieteellisten
harrastusten yhteydessä. Kuuluisaan kirkkohistorian tutkijaan Valchiin
hän näkyy myöskin tutustuneen, mutta ainoastaan ohimennen Porthan häntä
mainitsee.
Mutta Porthan ei asettunut ainoastaan niiden tiedemiesten yhteyteen,
joiden tutkimusalat lähentelivät hänen omia erikoistieteellisiä
harrastuksiaan. Hän liikkui aivan eri tieteitten edustajain parissa,
muun muassa matemaatikerien ja teoloogein, kävi yliopiston
tähtitornissa j.n.e..[219] Hänen monioppisuutensa ja erilaiset
harrastuksensa tekivät tuollaisen yhteyden toivottavaksi ja hyötyä
tuottavaksi.
Göttingeniin jäi Porthan viideksi viikoksi. Sitten hän kävi useissa
Keski-Saksan tärkeämmissä kaupungeissa, viipyi viikon Casselissa,
jonkun päivän Gothassa, Erfurtissa, Weimarissa, Jenassa sekä Hallessa,
Leipzigissä ja Dresdenissä. Täältä hän sitten palasi Berliinin,
Greifswaldin ja Kööpenhaminan kautta kotimaahansa.[220] Kaikkialla hän
tutustui aikansa etevimpiin tiedemiehiin ja valistuksenharrastajiin.
Niin tiedämme hänen Berliinissä käyneen Mendelssohnin luona, jonka
eklektinen valistusfilosofia monessa suhteessa muistuttaa Porthanin
omaa filosoofista ajatustapaa. Täällä hän joutui tekemisiin myöskin
K.F. Nicolain kanssa, joka vielä tähän aikaan edusti vallalla olevaa
katsantotapaa ja tunnetulla aikakauskirjallaan vaikutti suuresti
aikalaisiinsa.
On luonnollista, että matkalla oli suuri merkitys Porthanin
katsantotapaan ja tieteelliseen kantaan. Saksalainen sivistys merkitsi
Kustaa kolmannenkin aikana leimansa ruotsalaiseen ja suomalaiseen
maailmankäsitykseen ainakin keskisäädyssä[221] ja saksalaisen
tutkimuksen vaikutus voitti täällä yhäti alaa ranskalaisen rinnalla,
Sentähden oli erittäin tärkeätä, että Porthan joutui läheisimpään
vuorovaikutukseen Saksan tieteen kanssa, joka juuri näihin aikoihin sai
päivä päivältä suuremman arvon ja sen mukaisen merkityksen Europassa.
Itse on hän puolestaan vaikuttanut saksalaisen tieteen leviämiseen
kotimaassamme osaksi suoranaisesti suosittelemalla ja levittelemällä
saksalaista kirjallisuutta eri tieteiden aloilta, osaksi epäsuorasti
saamalla mieskohtaisia vaikutuksia matkallansa, jotka vaikuttivat hänen
tieteelliseen katsantotapaansa ja sen kautta suomalaisen tieteen
luonteeseen. Täydellä syyllä saattoi hän senvuoksi jo Dresdenissä
ollessaan kirjoittaa Tengströmille: "Toivon, että matka tulee
hyödyttämään sekä minua että yliopistoa".