Ennenkuin tullaan Appian tien varrella olevan Cecilia Metellan valtavan
kuvapatsaan luokse, nähdään oikealla eräälle maatilalle menevä
sisäänkäytävä; tällä maatilalla kasvaa ruokamäntyjä, viikunapuita ja
viiniköynnöksiä. Sen keskipaikoilla on nelikulmainen aukko, jonne
käyvät raput. Niitä myöten menivät Licinius ja Julia sinne alas. Nämät
raput vievät kapeaan, hiukan kapenevaan käytävään, jonka seiniin on
hakattu hautoja. Noin kymmenen askelen päässä käytävän suulta on
oikealla puolella pikkuinen kammio, jonka erottaa suljettu ovi
käytävästä. Se on kauniisti koristettu väreillä, ja keskellä sen lakea
näkee kukkakiehkuroilla ympäröityn hyvänpaimenen kuvan. Tämän ympärillä
on raamatullisia kuvailuja, erittäinkin lohdullisia ylösnousemisen
kuvia. Sivuseiniin on järjestelty haudat.
Yhden niistä eteen seisattuu nuori pariskunta. Muistopatsasta, joka on
peitetty ruusuilla ja liljoilla, valaisee kaksi kallisarvoista
pronssilamppua. Ne luovat himmeää valoansa marmorilevylle, jolla haudan
suu on suljettu, ja josta katsomassakävijä saa lukea seuraavan
kirjoituksen:
VICTORIA. ANIMA. DVLCIS. IN. PACE:
VIVAS. IN. DEO. SEMPER.
(Viktoria, suloinen sielu, (lepää) rauhassa. Elä aina Jumalassa.)
Siinä vieressä on neitsyen kuva,[44] joka rukoilee kädet puoleksi
kurotettuina. Se on siihen haudatun vainajan kuva.
Surullisina laskeutuvat Julia ja Licinius polvilleen haudan eteen ja
rukoilevat hiljaa supisten.
Viiteselitykset:
[1] Syrokaldean kieltä, jota Vapahtajamme puhui. Lauselma Maran Atha,
s.o. Herramme tulee, esiytyy ainoastaan yhdessä paikassa raamatussa,
nimittäin 1 Kor. 16: 22. Suom. muist.
[2] Eräänlainen jalokivi.
[3] Kristillisyyden vanhoina aikoina kuvailtiin Kristusta hyvin
tavallisesti hyvänpaimenen muodossa. Hyvänpaimenen kuvia tavataan
koristuksina, paitsi hautakammioissa, myöskin jokapäiväisissä
esineissä, niinkuin pikareissa, maljoissa, lampuissa, sormuksissa y.m.
[4] Montanus oli montanilaisuuden alkaja. Toisen vuosisadan
keskipalkoilla esiytyi hän Pepuzan kaupungissa Phrygiassa profeettana
ja kristinopin puhdistajana, Hän vaati ankaraa kirkkokuria, jonka
mukaan ei saanut ottaa rikoksellisia takaisin seurakuntaan, oli
pidettävä tarkka vaari paastoista, pysyttävä erillään toisista
naimisista ja huvituksista. Naimattomuudelle ja marttyriudelle pani hän
suuren arvon, halveksi tieteitä, selitti näkevänsä näkyjä ja voivansa
ennustaa tulevaisia asioita, sekä julisti 1000-vuotisen valtakunnan
kohta alkavan. Hän piti itseään Joh. ev. 15: 26 luvattuna Lohduttajana.
Vaikka Montanus oli kaikin puolin vähän sivistynyt mies, eikä näytä
olleen minkään järjenlahjojenkaan puolesta merkillinen, sai hän
kuitenkin aikaan laajalle ulottuvan liikkeen, joka kohta esiytyi
julkisena vihollisuutena kirkkoa vastaan ja jonka kirkko tuomitsi
vääräoppiseksi.
[5] Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha
hyväntahtoisille ihmisille.
[6] Pakanain kesken parjattiin kaikella tavalla kristityiden oppia ja
elämää ja pidettiin heistä monellaisia vääriä luuloja, niinkuin muun
muassa, että he muka palvelivat olentoa, jolla oli osaksi aasin, osaksi
ihmisen ruumis. Mistä tämä kummallinen taru sai alkunsa, on mahdotonta
nyt saada selville. Kirkonkirjailija Tertullianus (kuollut vuoden 220
paikoilla) arvelee sitä alkuansa hoetuksi juutalaisista, vaikka sitä
sittemmin ruvettiin sanomaan kristityistä. Pakanalliset kirjailijat,
muiden muassa Tacitus, tietävät myös kertoa juutalaisten
harjoittaneenkin semmoista jumalanpalvelusta, ja kun roomalaiset usein
luulivat juutalaisuutta ja kristillisyyttä samaksi uskonopiksi, niin on
tällä arvelulla todennäköinen perustus.
Tätä luuloa kuvailee Palatinuksella olevasta keisarinlinnasta Roomassa
vuonna 1856 löydetty piirustus, n.s. ivakrusifiksi, joka on piirretty
seinään terävällä kalulla. Se esittää matalaan ristiin naulittua
miestä, jolla on päänä aasinpää ja siinä vieressä nähdään nuorukainen
rukoilevana kurottavan kättänsä ristiinnaulittuun päin. Kuvan alla ovat
sanat: 'Aleksamenos sebeis deon' (Aleksamenos rukoilee jumalaansa).
Kuva, joka näkyy olevan kolmannen vuosisadan alulta, ivaa siis
kristittyä Aleksamenos-nimistä miestä.
[7] Pakanallisten roomalaisten ylijumala.
[8] Rakkauden jumalatar Venus.
[9] Kristillisyyden koko vanhemman ajan läpi kuuluu valitus, että
Rooman maailmanvaltakuntaan hajautuneet juutalaiset koettivat
salaisilla juonilla ja parjauksilla herättää esivallassa ja kansassa
epäluuloa nuorta kirkkoa kohtaan.
[10] Quintus Septimius Florens Tertullianus oli roomalaisen centurion
poika, syntynyt Kartagossa vuoden 160 paikoilla. Hän antautui alussa
roomalaisen oikeuden tutkimiseen ja oli asianajajana Kartagossa. Mutta
aikaisessa miehuudeniässään kääntyi hän kristinuskoon ja esiytyi
monissa loistavissa kirjoituksissaan kirkon kiivaana puolustajana
epäkristityitä ja harhaoppisia vastaan. Hän on kristillisyyden
vanhemman ajan etevimpiä kirkollisia kirjailijoita ja jaloimpia
henkilöitä. Vanhemmaksi tultuansa erosi hän kirkosta ja liittyi
montanilaisiin.
[11] S.o. etusaliin.
[12] Pylväsympärystö.
[13] Eräänlainen naisten vaate, joka ulottuu jalan kulkkuun asti ja
erotti roomalaiset naiset muista.
[14] Kala on hyvin vanha kristillinen vertauskuva. Se johtuu
kreikkalaisesta sanasta _ikhthys_ (= kala), jonka erityiset kirjaimet
ovat alkukirjaimet sanoissa: _Iesous Khristous Theon 'Yios_ (= Jesus
Kristus Jumalan Poika Vapahtaja). Kalan kuvassa oli koko uskontunnustus
Kristuksen kahtalaisesta luonnosta, hänen kuolemastansa ihmisten tähden
ja hänen sakramenttien kautta edelleen jatkuvasta vaikutuksestaan
kirkossa, samalla kuin se myöskin oli kristityiden, Kristuksen
seuraajain merkki. Kalan kuvaa käytettiin sinettisormuksissa kuin
myöskin kalanmuotoisia kristalli-, pronssi-, tahi hopeametaljongeja.
Monta sellaista on säilynyt meidän päiviimme asti.
[15] Nämät värsyt ovat muinaiskristillisestä, kreikkalaisesta hymnistä,
jonka tekijäksi luullaan Clemens Aleksandrialaista.
[16] Kreikkalaisten ylijumala, sama kuin roomalaisten Jupiter. Suom.
muist.
[17] Prokonsuli oli sama kuin maaherra.
[18] Legaatit olivat prokonsulin apulaisia maakunnan armeijan
komentamisessa ja lain käyttämisessä. Suom. muist.
[19] Ode on lauluruno.
[20] Päällysmies, jonka komennettavana oli 70-120 sotamiestä. Suom.
muist.
[21] Kreikankielinen lauselma Kyrie eleison on suomeksi: Herra armahda.
Suom. muist.
[22] Liktoorien toimena oli tuomituiden pahantekijäin rankaiseminen
y.m. Suom. muist.
[23] Denarius oli hopearaha. Suom. muist.
[24] Prokunsuli Marcus Minicius Timinianuksen gladiaatorijoukko tulee
taistelemaan sirkuksessa Kartagossa 31 päivänä toukokuuta, Jahti
pidetään myös. Telttojen katot levitetään.
[25] Toga oli päällysvaate, roomalaisten kansallispukine. Suom. muist.
[26] Miekkailijajoukko.
[27] Tässä oli katakombeja. Nämät, joita erittäinkin on tavattavana
Roomassa, Napolissa ja Syrakusassa, ovat suurempia tai pienempiä
maanalaisia kammioryhmiä. jotka ovat vieretysten tai päällitysten.
Sivuseiniin on hakattu nelikulmaisia aukkoja, jotka ovat melkein kuin
laatikot kaapissa ja joita on kolmesta aina neljääntoista päällitysten.
Nämät hauta-aukot suljettiin marmoripaasilla tahi suurilla, syrjätysten
pannuilla tiilikivillä, joihin piirrettiin kirjoituksia, vertauskuvia
j.n.e. Seinät ja laki koristettiin kalkkimaalauksilla. Ken haluaa
saada tarkempia selityksiä näistä katakombeista, lukekoon
Kansanvalistusseuran vuonna 1883 toimittaman: "Katakombit Roomassa".
Kirjoittanut E.N.
[28] Elä Jumalassa! Jää hyvästi! Rauha kanssasi!
[29] Rauha kanssasi.
[30] Ei ainoastaan kristityiden opista, vaan myöskin heidän
siveellisyydestään oli pakanain kesken liikkeellä mitä kummallisimpia
huhuja. Se luulo, että kristityt teurastivat lapsia ja söivät ihmisen
lihaa näyttää johtuvan siitä ehtoollisopin nurinpuolisesta
käsityksestä, että Kristuksen ruumis ja veri annettiin seurakunnalle
ehtoollisessa.
[31] Aluspukine, jota pidettiin togan alla. Suom. muist.
[32] Ah, mua vaivaavat haavat, omilla aseilla tehdyt.
[33] Naumakia on suomeksi meritappelu, mutta sillä nimellä kutsuttiin
muinaisaikana myöskin semmoisia teattereja, joissa näyteltiin
meritappeluita ja joihin sitä varten oli tehty iso lampi.
[34] S.o. saunat.
[35] Ravintola.
[36] Käsityötä pitivät vanhat vapaata ihmistä halventavana.
Kristillisyys poisti sen käsityksen ja korotti ruumiin työn
halveksitusta kunniaan ja arvoon.
[37] Hippolytus oli Zephyrinuksen aikana (198 tai 199-217) presbyteri
Rooman seurakunnassa ja päähenkilö siinä pienessä puolueessa, joka
vastusti kirkkokurin velttoutta ja Zephyrinuksen uskonsääntöistä
mielipidettä. Callistuksen tultua piispaksi (217-222) asettautui
Hippolytus vielä jyrkempään vastarintaan, kunnes Pontianuksen ollessa
piispana (230-235) keisarillinen hallitus vihdoin sekaantui tähän
riitaan ja ajoi piispan sekä Hippolytuksen maanpakoon. Sillä näkyy
uskonriita päättyneen.
[38] Miinit olivat näyttelijöitä, jotka äänellään ja sanoillaan
koettivat matkitella ja tehdä naurettavaksi kaikenlaatuisia ihmisiä,
niink. ahneita, juoppoja y.m.
[39] Silenus oli viinin jumalan kasvatus-isä ja opettaja, joka
kuvailtiin horjuvana aasilla ratsastavaksi. Satyrit taas olivat
runoilijain kuvittelemia rujokkaita, joilla yläpuoli ruumista oli
ihmisen ja alapuoli kauriin. Suom. muist.
[40] Kuolleista ei muuta kuin hyvää.
[41] "Ota minut kiinni, sillä olen karannut, ja vie minut takaisin
isännälleni Zephyrinukselle, Via Querquelanan varrelle."
Vaikka kristillisyys katsoo kaikki ihmiset yhtäläisiksi, pitivät useat
kristityt perheet edelleenkin orjia, vaan kohtelivat niitä kuitenkin
lempeämmin kuin pakanat. Kun siis pakanat epäluotettavalle orjalle
polttivat merkin otsaan, niin ripustivat kristityt hänen kaulaansa
pienen taulun, jossa oli edellä mainitun tapainen kirjoitus.
[42] Tämä ukko oli piispa Irenaeus. Hän oli syntynyt Vähässä Aasiassa
ja oli Polykarpuksen oppilas. Hän muutti Galliaan ja pääsi vuonna 178
Pothinuksen sijaan piispaksi Lugdunum'iin (Lyon). Hän vastusti
menestyksellä harhaoppia. Osa hänen kirjoituksiaan on säilynyt.
Irenaeus luullaan kuolleen kohta vuoden 200 jälkeen.
[43] Se "Menkäät, seurakunta hajoitetaan!" Näillä sanoilla viitattiin
katekeettejä ja katumuksen tekijöitä lähtemään pois, sillä nämät eivät
saaneet olla läsnä jumalanpalveluksen pääkohtaa toimitettaessa,
ehtoollista jaettaessa.
[44] Tällaisia rukoilevia kuvia nähdään usein katakombeissa ja on niitä
epäilemättä väärin pidetty Marian kuvina. Luultavampaa on, että ne
esittävät siihen paikkaan haudattua ihmistä.