Malm kohtasi vastustajansa Pälkijärvellä, johon he olivat sijoittuneet
varustettuun leiriin. Aleksejeff kärsi kovan tappion ja pakeni
Sortavalaan. Malm puolestaan eteni myöskin rajan yli Ruskealaan saakka,
mutt'ei uskaltanut viipyä siellä kauan, koska venäläiset kokoilivat
Sortavalan seuduille melkoisia sotavoimia.
Kun Aleksejeff oli saapunut Sortavalaan, luuli hän Malmin ajavan takaa
"lukemattomine joukkoineen" ja aikoi sentähden viedä kaikki sikäläiset
varastot lotjilla Laatokan yli. Mutta hän pääsi huolistaan ja pelostaan
jo seuraavana päivänä, sillä Keisari Aleksanteri, joka ei hyväksynyt
hänen sodankäyntiään, lähetti ruhtinas Dolgorukin päälliköksi hänen
sijaansa. Samalla sai venäläinen kenraali Kuopiossa käskyn ahdistaa
Malmia eteläpuolelta ja sitä varten lähettää 1,500 miestä ja 4 tykkiä
Savonlinnan kautta Kerimäelle ja sieltä Kiteelle.
Saatuaan tiedon Dolgorukin tulosta kuin myös siitä, että venäläiset
aikoivat ryhtyä tehokkaihin toimiin, peräytyi Malm Tohmajärvelle, ensin
jätettyään Pälkijärven Hiekkaan 25 miestä, ja vartoi siellä vihollista
vahvasti varustetussa asemassa, kunnes sana tuotiin toisen
venäläisjoukon tulosta Kiteelle. Nyt täytyi hänen palata Joensuuhun.
Koottuaan 5,000 miestä läksi Dolgoruki ajamaan Malmia takaa ja
karkoitti hänen etuvahtinsa Pälkijärveltä. Kemiin kylästä lähetti hän
mennessään Joensuuhun eversti Gerngrossin 1,000 miehellä Enoon ja
Pieliseen, kukistamaan kaikkia talonpoikais-liikkeitä.
Karjalan vesistöillä liikkui 4 tykkivenettä, jotka olivat tulossa
Varkaudesta Joensuuhun, hätyyttämään Malmia.
* * * * *
Synkät pilvet peittivät kokonaan taivaan kannen ja tuon tuostakin tuli
sadekuuroja, jotka liukastivat maan, muuttivat vallinojat lätäköiksi ja
kastelivat niitä kaivavat sotilaat läpimäräksi, että heidän täytyi
heittää työnsä. Sateesta paisuneena virtasi Pielisjoki entistään
kovemmin, ja ukkonen kumisi kaukana.
Eräs kiteeläinen oli tuonut niin huolettavia sanomia, että Malm oli
koonnut luokseen kaikki upseerinsa.
Malmin tila oli sangen vaarallinen. Hän voi joutua kahden tulen väliin.
Keskustelu tuli vähitellen sangen vilkkaaksi. Ehdoteltiin jos
minkinlaisia sota-tuumia.
Adjutantti Vallgren lausui äkkiä:
"Lähettäkäämme sanansaattaja Tiaiselle, huomauttaaksemme häntä olemaan
varuillaan ja puolustamaan Kaltimonniskaa."
"Rohkea, vaaroihin tottunut mies!" liitti Malm.
"Niin, herra majuri! Minä tiedän sopivan miehen."
"Nimeltä?"
"Pekka Sallinen, kersantti omassa komppaniassanne."
"Onko hän jo ennen osoittanut niitä ominaisuuksia, joita tällä kertaa
tarvitaan?"
"On, herra majuri", vastasi Vallgren innokkaasti; "hän kunnosti itseään
etenkin Pälkijärvellä."
"Ah nyt muistan. Pitkä solakka nuori mies?"
"Aivan oikeen ja sen lisäksi kahdenkymmenen vuotias."
"Hän se on. Kiitän teitä, parempaa miestä en olisi löytänytkään. Olen
mielistynyt tuohon kelpo poikaan."
Malm lähetti hakemaan Pekkaa.
Tämä istui kotona puhellen ystävänsä Aadun kanssa. Puolen tunnin päästä
tuli Brandenburg sotaneuvoston kokoushuoneesen:
"Herra majuri, Sallinen odottaa vahtituvassa käskyjänne."
"Hyvä, kutsu häntä sisään!"
Nousten seisalleen jatkoi Malm nähtyään Pekan:
"Taidatko ratsastaa?"
"Kyllä, herra majuri. Ehk'en voi kilpailla kasakan kanssa, en
kuitenkaan vähällä tantereesen lennä."
"Se on oikeen, kelpo poika! Sitäpä juuri tarvitsenkin. Sinun tulee
viedä tämä kirje Tiaiselle. Tunnetko tarkkaan Kaltimonniskan seudut?"
"Tarkkaan, herra majuri!"
"Oletko kotoisin sieltä?"
"En; täältä!"
Malm kääri kirjeen paperiin, lukittuaan sen sinetillään, ja jatkoi:
"Tätä et saa jättää kellekään muulle kuin Tiaiselle itselleen. Sinun
tulee tavata häntä, vaikkapa hän olisi Nurmeksessa. Mutta muista, että
sinun täytyy vartoa vihollisia millä hetkellä hyvänsä!"
"Kyllä, herra majuri! Taistelen viimeiseen veripisaraan saakka."
Pekan vastaukset miellyttivät Malmia.
"Pekka Sallinen, ota siis tämä kirje, josta riippuu koko Karjalan
pelastus. Jos sinulle kävisi niin, että joutuisit vihollisten käsiin",
pitkitti Malm; "elä kuolemaksesikaan anna heille kirjettä, ennen vaikka
hävitä se. Ota nyt mitä tärkeimmin matkalla tarvitset: evästä ja
ampumavaroja. Sillaikaa satuloidaan sinua varten paras hevosemme.
Satulan kopista löydät pistooli-parin. Hyvästi nyt, Jumala olkoon
kanssasi!"
"Jumala varjelkoon herra majuria!" lausui Pekka tehden kunniaa; "minä
puolestani koetan toimittaa tehtäväni parhaani mukaan."
"Luulenpa teidän todellakin valinneen sopivan miehen!" sanoi Malm Pekan
mentyä Vallgrenille.
"Hän vie kyllä kirjeen määräpaikkaansa, sen takaan", vastasi tämä
mennen ikkunaan; "mutta minusta pitäisi olla hiukan parempi matkasää!"