SAIMA (Huutaa oikealta): Tuttu! Tuttu! Voi minun päiviäni! Voi minun
päiviäni!
TUTTU: Taivaan isä! Unhotin sittenkin piparikakut tässä hälinässä!
(Aikoo mennä oikealle.)
SAIMA (Tulee, kantaen vadissa ihan palaneita piparikakkuja; itkusuin):
Minnekä sinä jäit? Katso nyt, mikä tuli!
TUTTU: Palaneet, palaneet kaikki! Kun et ottanut aikaisemmin ulos
uunista!
SAIMA: Enhän minä teidän uuninne tapoja tuntenut. Mistä minä sen niin
tuliseksi tiesin! ja itse vielä juoksit pois!
TUTTU (Purskahtaa taas itkuun): En minä viitsi mitään enää tehdä!
Kaikki käy hullusti! Mitä iloa tämä nyt sitte on?! Riitaa, huutoa,
toraa vain! Tämäkö nyt on meidän kesähuvimme, tämä! Y-hyyy! Y-hyyy!
SAIMA (Alkaa myöskin itkeä): Eihän tämä minunkaan syyni ole?! Eikä
meitä varten olisi mitään tarvinnut leipoa. Mitä huvia tämä meillekään
on, tämä tämmöinen?! Jos olisin tietänyt, niin emme olisi tänne
ollenkaan tulleetkaan. Y-hyyy! Y-hyyy!
TYYRA (Tulee perältä juosten, Muisku sylissään, Tuisku riimussa
perässään): Täti, täti! Tätihän lupasi minulle piparikakkuja. Joko ne
ovat valmiit?
SAIMA (Osoittaa hänelle vatia, jonka on pannut kirjoituspöydälle):
Tuossa ovat! Syö vaikka kaikki!
TYYRA (Juoksee pöydän luo, katsoo piparikakkuihin ja päästää sitte
myöskin kauhean itkunmöläkän. Samalla hän kuitenkin työntää taskunsa
täyteen piparikakkuja, antaa yhden Tuiskulle, alkaa itsekin niitä
popsia ja poistuu koirineen kissoineen perälle.)
LAILA (Tulee perältä): No, mitäs täällä on tapahtunut? Kuulin semmoisen
kauhean itkun täältä.
SAIMA ja TUTTU (Pyyhkien silmiään): Ei mitään, ei mitään!
LAILA: Kuinka ei? Tehän olette itkeneet. Onko täti Eulalia jollakin
lailla suututtanut?
SAIMA: Ei suinkaan hän iloakaan kellekään ole tuottanut. Menisit
katsomaan, 'kuinka hän mieheesi on takertunut, kuin kärpänen siirappiin.
LAILA: Hyvin kernaasti minun puolestani saa olla, niin saan minä sen
ajan ainakin itse olla rauhassa.
SAIMA: Jassoo! No, onnea sitte!
LAILA: Mutta missäs sinun miehesi on, Tuttu? Ilta komensi meidät maalle
ja odottaa Torstia soutelemaan. Hänellä oli uistin mukana: heidän piti
muka lähteä kalastamaan.
TUTTU: Niin todella pitikin. Ei se minulle mikään salaisuus ollut, jos
niin luulet, Laila.
SAIMA (Pisteliäästi): Ilta tahtoi näet tehdä jotakin hyödyllistä eikä
vain huvitella vieraissa ollessaan.
LAILA (Itkusuuna): Kiitoksia paljon! Sitäkö varten olemmekin tänne
tulleet, että näin meidän kesähuvimme pilataan kaikellaisilla
pistopuheilla?! (Purskahtaa vuoroonsa itkuun): Y-hyyy! Y-hyyy!
SAIMA: Mitäs huvia meidänkään on kuulla sinun itkuas täällä?!
(Purskahtaa jälleen itkuun.)
TUTTU: Älkää nyt viitsikö! Älkää nyt viitsikö! (Purskahtaa myös kovaan
itkuun.)