EULALIA (Vastaten halailuun): Ooo!
TUTTU: No, jos siitä voi elää, niin ei ole hätää mitään.
FEEDI (Tarjoten käsivartensa Eulalialle): Niin, tule, armaani, mennään
pois puutarhaan kävelemään.
EULALIA (Tarttuen intohimoisesti Feedin käsivarteen): Kuuntelemaan
satakielien suloista lemmen liverrystä!
TUTTU (Heidän jälkeensä haaveksivasti): Onnellinen nuoruus, onnellinen
nuoruus! Se elää vain lemmen haaveistaan ja lintujen liverryksestä.
(Yht'äkkiä hoksaten.) Herranen aika! Unhotin kokonaan piparikakkuni!
(Aikoo juosta oikealle.)
TORSTI (Tulee samalla häntä vastaan ovessa): Täällähän olet, Tuttu.
TUTTU: Mikäs on hätänä?
FIINA (Tulee Torstin perässä sisään ja alkaa kattaa illallispöytää
verannalle, kulkien tuon tuostakin huoneen läpi kauheassa touhussa ja
itsekseen mutisten.)
TORSTI: Oletpa sinä rauhallinen, vaikka itse tiedät, ettei talossamme
ole tälle vieraslaumalle kohta mitään tarjottavana.
TUTTU: Minä tarjoan vain kaikki, mitä talollamme tarjottavana on.
Saavat tyytyä siihen.
TORSTI: Entäs sitte? Sanotko, että nyt on kaikki lopussa? Nyt saavat
vieraat lähteä tiehensä.