EULALIA: Vai näin täällä kuherrellaankin?!
FEEDI: Pyydämme anteeksi, että tulimme häiritsemään herrasväkeä!
TORSTI: Ei ole vaarallista. Me olimme juuri lähdössä kahden kesken
järvelle soutelemaan.
ILTA (Pisteliäästi vuoroonsa): Ja voimme siis jättää herrasväen tänne
käsitysten kuhertelemaan, — niinkuin herrasväellä näkyy tapa olevan.
EULALIA: Ilta on niin hyvä ja jättää pistopuheensa välttääkseen enempiä
ikävyyksiä sisarensa kanssa tämän kohtauksen johdosta...
FEEDI: Jota suinkaan emme olisi suoneet edes näkevämmekään.
ILTA: Minä pyydän: olkaa niin hyvä ja menkää heti kertomaan Tutulle!
Hän on tuolla keittiössä äitini kanssa.
TORSTI: Mutta älkää, täti hyvä, missään tapauksessa unhottako sanoa,
että me vielä läksimme järvelle jatkamaan kuherteluamme. Tule, Ilta,
mennään! (Ottaa Iltaa kädestä.)
ILTA: Mennään! Ha-ha-ha-ha!
FEEDI (Estäen heitä): Top, top, sanon minä sittenkin.
TORSTI ja ILTA: Miksi niin? Miksi niin?
EULALIA: Järvelle soutelemaan ette nyt pääse missään tapauksessa.
FEEDI: Niin, se on turha yrittääkin.
TORSTI: Kuinka niin?
FEEDI: Laila ja Tyyra ovat vesillä veneellänne.
EULALIA: Eivätkä piankaan palanne. Näkyivät soutavan tuonne niemen
taakse.
ILTA: Hyi, kuinka harmillista!
EULALIA: Eikö totta, kyyhkyseni? Niin kauhean harmillista!
TORSTI: Ja meidän kun piti yhdessä koetella kalaonneamme!
FEEDI (Salavihjauksella): Hä-hä-hä-hä! Kaikkea minä kuulenkin! Vai
kalaonnea?!
TORSTI: Niin juuri. Tuttu ei tiedä, mitä hän vierailleen tänä iltana
saa pöytään.
ILTA: Mutta minä juoksen rantaan ja koetan huutaa, että toisivat veneen
takaisin.
FEEDI: Tee se, tee se, Ilta! Ja juokse pian! Emmehän voi ilman
ruokaakaan jäädä.