FEEDI (Kääntyen vuoroon Tutun ja Torstin puoleen): Mitä me tarkoitimme?
Selittäkää te!
TUTTU ja TORSTI (Jotka koko ajan ovat keskenään nauraneet): Mistä me
tiedämme! Mistä me tiedämme!
LAILA (Ahdistellen Saimaa ja Iltaa): Niin, teidän pitää sanoa, mitä me
tarkoitimme!
SAIMA ja ILTA (Yht'aikaa) Tämähän on kauheata! Tämähän on kauheata!
TUTTU: Ihan aluksi tämmöinen riita.
TORSTI: Ja aivan tyhjästä!
FEEDI: Minä tahdon vain tietää, mikä tarkoitus oli sanalla
"päinvastoin". Sekö, että me pilaamme teidän kesäilonne vai
päinvastoin? Kumpiko?
SAIMA ja ILTA (Yht'aikaa) Se, se, se!
TUTTU ja TORSTI: Se, juuri se!
FEEDI: No, sitte minä olen tyytyväinen.
LAILA: Niin, sitte me olemme tyytyväisiä.
FEEDI: Ja me jäämme tänne.
LAILA: Ja me jäämme tänne.
FEEDI (Kolkuttaen rintaansa): Minun sotilaskunniani on hyvitetty.
LAILA: Kaikki saavat siis jäädä tänne.
SAIMA ja ILTA: Me kiitämme.
TORSTI: Ja me myöskin?
FEEDI: Ja te myöskin.
TUTTU: Nyt on vain sovittava siitä, rakkaat vieraamme, minkä huoneen
kukin perhe saa.
TORSTI: Niin, minä pyydän jo etukäteen, ettei meitä, vaimoani ja minua,
ollenkaan otettaisi lukuun.
LAILA ja FEEDI: Ei, ei, tietenkään, ei.
TUTTU: Me kyllä aina löydämme paikan itsellemme.
TORSTI Vaikka heinäladossa — näin kesäaikaan.
LAILA: Tahi kanakopissa.
FEEDI: Tahi sikoläätissä, hä-hä-hä-hä!
SAIMA: Ehkä herrasväki, joka tänne on ennen meitä tullut, tahtoisi
valita makuuhuoneensa ensin.
ILTA (Puoleksi syrjään): Mainituista paikoista.
TUTTU: Vapaan valinnan mukaan!
TORSTI: Mikä parhaiten sopii.
LAILA: Meidän pikku Osmo-Björn-Tapiomme nukkuu jo tuolla viereisessä
huoneessa.
FEEDI: No, ehkä me sitte pidämme sen.
TUTTU: Äidille ja Illalle teemme siis vuoteet tänne.
TORSTI: Tuohon leposohvalle ja lattialle.
SAIMA: No, miks'ei?!
ILTA: Minä kyllä makaan lattialla.
FEEDI: Mutta — ei. Ei se sovi. Ei se sovi sittenkään... siinä
tapauksessa, Laila...
LAILA (Hoksaten tarkoituksen): Niin, niin. Se on totta. Ei se sovi.
FEEDI: Jos tämä ovi pannaan lukkoon, niin enhän minä pääse tätä tietä
yöllä ulos, jos tarvitsen. Ja minun pitää päästä. Ikkunasta en voi
kavuta.
LAILA: Me siis vaihdamme, eikö niin?
TUTTU: Sehän sopii paremmin: äiti ja Ilta nukkuvat siis meidän
sängyissämme?