VIRVA (Juoksee iloisesti sisään taka-ovesta.) Äiti, äiti, meillä
on ollut niin hauskaa isän kanssa, ettet voi uskoa! Me olemme
haastelleet kaikenlaista. Mutta en maininnut mitään siitä, että pian
tulevat ylioppilaat tänne kunniakäynnille ja että Matti pääsee tänään
vapaaksi. Isä on niin surrut Matti-paran kohtaloa. Kaikesta tulee
hänelle riemullinen yllätys. Ihmiset ovat hänelle nyt kaksin verroin
ystävällisiä tuon järjettömän boikottauksen jälkeen. Isä oli jo nyt
niin iloinen... aivan kuin ennen...
NIINA (Juuditille.) Minä pelkään hänen iloaan enemmän kuin hänen
suruaan.
JUUDIT (Hiljaa.) Siksikö, että ilo vie hänet pois luotasi ja suru tuo
hänet syliisi?
NIINA (Pudistaa päätään.) Siksi, että ilossa hän on outo itselleen,
surussa hän on rehellinen...
VIRVA. Minä lähden nyt vähän kuulemaan kaupungille, milloin laulajat
tulevat. Pitäkää isää sillä aikaa hyvällä tuulella!
JUUDIT. Minäkin lähden omalle puolelleni (Nyökäyttää sydämellisesti
päätään Niinalle.)