PETRA (Tuskastuneena, hermostuneena.) Miksi, miksi kaikki minua
ahdistavat! Tahtovat, että olisin muuta kuin mitä olen, koettavat
pakottaa minut teille, jotka eivät ole omiani, tekemään sellaista, jota
en halua! Ja kun seison omalla kannallani, sanotaan minusta, että minä
olen raukka. Miksi kaikki minua syyttävät, kaikki, kaikki!
NIINA (Hiipien vienosti hänen luokseen, pehmeästi, hyväilevästi.) Rakas
Johannes, minulle ainakin voit olla sellainen kuin olet. Minä ainakaan
en milloinkaan ole sinua syyttänyt.
PETRA (Silitellen hänen hiuksiaan, surumielisesti.) Et suullasi,
et sanoillasi, mutta koko sinun olemuksesi syyttää minua. Se vain,
että olet olemassa, tuottaa minulle ainaisia tunnontuskia. Sinä
olet liian hyvä minulle, en ansaitse sinua. Minä tuotan sinulle
pelkkää onnettomuutta. Sinä raukka mahdat olla hyvin kiusattu
tämänpäiväisestäkin sotkusta!
NIINA (Hermostuneesti.) En minä siitä itseni vuoksi välitä, en yhtään.
Äläkä sinäkään pane sitä niin sydämellesi. Kaikki on luultavasti vain
sellaista ohimenevää hermostusta. Juuditkin sanoi, että ilmassa on
tänään sähköä...
PETRA. Kaikki ihmiset ovat todellakin aivan hulluja tänään. He
tahtovat, että en politikoisi, ja samalla, että liittyisin johonkin
poliittiseen puolueeseen. Kontialakin antoi selvän ultimaatumin. Joko
talutusnuoraan tai välit rikki kustannusyhtiöön!
NIINA (Pelästyen.) Herra Jumala, sehän olisi sinulle hirveä
onnettomuus. Lepytä hänet, että kaikki pysyy ennallaan.
PETRA (Päätään pudistaen.) Me emme luultavasti voi kumpikaan tinkiä.
Puoluekuri on ankara mahti, ja vapaudenrakkaus täällä (viittaa
rintaansa) yhtä hellittämätön! Kontialalla on omat määräyksensä...
NIINA (Hätäillen.) Sitä en usko. Kaikki on hänen puoleltaan jotakin
tilapäistä ärtymystä, ehkä persoonallista kaunaa, joka menee ohitse
niinkuin on tullutkin... Niin, minä tiedän sen...
PETRA (Katsoen Niinaan ihmeissään.) Mistä sinä sen tiedät? Ja mitä
persoonallista kaunaa hänellä voisi olla minua kohtaan?
NIINA. Ei sinua, vaan minua kohtaan! (Purskahtaen.) Voi Johannes, anna
minulle anteeksi! Kaikki on minun syytäni.
PETRA. Mitä sinä puhut! Selitä toki!
NIINA (Änkyttäen.) Eilen, yöllä, niin, minä suututin Kontialan. Minä
kiivastuin, heitin kynttiläjalan häntä kohti... Olisin voinut tappaa
hänet...
PETRA. Mutta miksi, miksi?
NIINA. Hän... loukkasi minua ja...
PETRA (Tarttuen kiivaasti Niinan ranteeseen.) Hän — rakastaa sinua?
Mitä? Vastaa!