_Åkerman_ (kaataen laseihin, minkä jälkeen lasit useamminkin
keskustelun kuluessa täytetään ja ryyppääminen tapahtuu pitkin matkaa).
No, pojat, terveydeksi!
_Huhtala_. Tuota... Bengt, kun turvakoti, meidän silmäterämme, on nyt
kaksivuotias, niin eikö sitä tapausta voisi juhlia hiukan väkevämmällä.
Esimerkiksi konjakki sopisi paremmin meille aatteen palvelijoille.
_Åkerman_. Järjestys kaikessa. Menemme ulos illalliselle ja se
upotetaan väkevämmällä.
_Huhtala_. Sinulla on vielä järjestyksesi. Minä olen jo aikoja
sitten tullut huomaamaan, että räjähdyksen vaikutus on aivan sama
riippumatta siitä, missä järjestyksessä ladataan. Eikä veli Aunionkaan
ihanteellinen pää taitaisi panna pahakseen vähän tukevampaakaan...
_Aunio_. Eipä toki. Mutta onhan tässä aikaa odottaakin. — Muuten,
oletteko kuulleet, että tänään on turvakotiin tullut koko joukko uusia
hoidokkeja?
_Huhtala_. Älä hitolla! Ovatko komeitakin?
_Aunio_. Johtajatar vain soitti. Hän ei, ikävä kyllä, kuvaillut
tulokkaitten ulkomuotoa. Mutta ehkä Bengt tietää?
_Åkerman_. En ole käynyt laitoksella pitempään aikaan, kuulin vain
äsken tädiltä sivumennen asiasta.
_Huhtala_. Vahinko, ettei johtajatar osaa liikettään reklameerata,
etkä sinäkään, Aunio, häntä siinä suhteessa auta. Epäilemättä olisi
yleisölle eduksi, jos sanomalehdessä lyhyesti mainittaisiin neitien
ikä, ulkomuoto ja miksei myöskin — taksa. (Herrat nauravat.)
_Åkerman_. Sinä olet parantumaton.
_Aunio_. Eikö sinua, Lennart, muuten enemmän huvita tieto siitä, että
piakkoin lasketaan laitoksesta kolme täysin parantunutta vapaalle
laitumelle?
_Huhtala_. Milloinka se tapahtuu?
_Aunio_. Kyllä kai johtajatar siitä juhlallisesti ilmoittaa komitean
jäsenille. Sehän on vanha tapa, vai mitä, Bengt?
_Åkerman_ (joka on alkanut olla enemmän omissa ajatuksissaan). En
tiedä, enkä pidä väliä.
_Aunio_ (tehden merkin Huhtalalle). Katsos, katsos vaan! Niin se mies
muuttuu, kun saa vakituisen emännöitsijän.
_Åkerman_. Jättäkää tuo ja puhukaa jotakin muuta. — Kyllä kai te itse
parhaiten tiedätte, että minä olen ainakin vähemmän pitänyt lukua
tätini laitoksesta uloslasketuista kuin te.
_Huhtala_. Myönnetään. Eihän meidän iällämme enää voida olla
itserakkaita. Mutta on meilläkin joskus ollut nuoruus ja kuuma veri
rakkauden lunnaina... Kas niin, veli Aunio, ryypätään tätä makeata
vettä — paremman puutteessa. — Isäntämme on vielä nuori ja hänellä on
varaa valita.
_Åkerman_. Mutta olenkohan minä sentään teitä parempi?
_Huhtala_. Varjelkoon, se vielä puuttuisi! Tarkasti ottaen olet sinä
meitä huonompi, sillä sinä petät, kun taas me käymme rehellistä
kauppaa. Mutta emme mekään sillä kerskaile. Meillä on sama synti
takanamme ja kernaasti uusisimme sen, jos vain olisi mahdollista...
Sanopas nyt, millä kannalla sinun asiasi ovat tytön kanssa?
_Åkerman_. Älä joutavia kysele.
_Huhtala_. Oletpa sinä tänään. Sinuahan voisi luulla poikanulikaksi,
joka kainostelee puhua ensimmäisestä rakkaudestaan. Etkö sinä arvaa,
että meitä huvittavat tämänkaltaiset asiat, ne verestävät vanhoja
muistoja. Sano nyt suoraan, joko _se_ on tapahtunut?
_Åkerman_. Ei, ei vielä.
_Aunio_. Kummallista — ja tyttö on jo ollut luonasi pari kuukautta.
_Huhtala_. Et sinä, Aunio, ole tainnutkaan olla oikeata lajia. Etkö
sinä tiedä, ettei petokaan heti surmaa saalistaan. Kaikkein suurin
nautinto on tietoisuus siitä, että tuon minä voin ottaa ojentamalla
käteni, mutta minä en ojenna.
_Åkerman_. Minä voisin suuttua sinuun, Lennart, jollen niin hyvin
tuntisi sinun — kuinka sanoisin — maailmankatsomustasi.
_Huhtala_. Huonon sananpa löysit. Maailmankatsomus on aivan liika koru
meikäläiselle. Vain Auniolla se täytyy olla tarvittaessa toimituspöydän
laatikossa.
_Aunio_. Se onkin siellä hyvässä tallessa.
_Huhtala_. Sitä parempi sinulle. — Mutta mikä on tämän illan ohjelma?
Minun mielestäni on jo aika käydä vakavasti asiaan.
_Åkerman_. Lähdemme heti... (miettien). Tai... menkää te edellä
»Astoriaan», tilatkaa illallinen, minä tulen heti. Minulla on muuan
asia suoritettavana.
_Aunio_ (viitaten sivuoveen). Tuollako?
_Åkerman_. Ei, tärkeämpi.
_Huhtala_. Ehkä sentään alkuvalmistuksia lopullista hyökkäystä varten,
piiritystä on kestänyt tarpeeksi kauan. No, omapahan on asiasi. (Hän ja
Aunio hankkiutuvat lähtemään.) Toivottavasti sentään selviydyt pian.
_Åkerman_. Neljännestunnin kuluttua olen luonanne.