_Åkerman_. Täti touhuaa. Hän ei nykyään puhu muusta kuin laitoksestaan,
ja minun täytyy aina olla valmiina antamaan neuvoja milloin missäkin
asiassa.
_Huhtala_. Ja sinä tietysti annat.
_Åkerman_. Tietysti. Täytyyhän kokemattomia naisia auttaa.
_Aunio_ (naurahtaen). Kokemattomia! Niinpä kyllä.
_Huhtala_. Niin, niin, naiset pysyvät aina kokemattomina, iästä
huolimatta. Meidän miesten vain täytyy tietää kaikki asiat ilman kannen
alla.
_Åkerman_. Niin täytyy. Minunkin on järjestettävä yksin tämän laitoksen
ruokaolotkin.
_Aunio_. Tietysti, olethan sinä lääkäri.
_Åkerman_. Mutta, hyvä veli, meillä ei vielä toistaiseksi kuulu
keittokoulu kurssiin. Ja siksi toiseksi: tässä on kysymys ensi sijassa
halpuudesta ja vasta toisessa ravitsevaisuudesta ja muista sellaisista
näkökohdista, joista minä jotakin ymmärrän. Enkä minä totisesti ole
selvillä silakkain ja ruisjauhojen hinnasta.
_Huhtala_. Pitäisi olla, pitäisi olla. Sinun etusihan tässä on
kysymyksessä. Mikäli tiedän, olet sinä tätisi ainoa perillinen, ja
kaikki, mitä hän ei elämäntehtäväänsä kuluta, jää sinulle. Minä kyllä
ymmärrän, että tätisi elämäntehtävän keksiminen — näin meidän kesken
puhuen — ei sinua lainkaan miellytä, mutta minkäpä sille nyt voi.
_Åkerman_. Meidän naisemme löytävät elämäntehtävänsä yleensä
hyvin vaikeasti. Tätikin etsi sitä viitisenkymmentä vuotta. Enkä
minä vieläkään ymmärrä, mistä hän sai päähänsä perustaa tällaisen
langenneitten naisten kodin. Olisi ennen laittanut vaikka
naimatoimiston. Eräänä päivänä pari vuotta takaperin tuli hän
touhuissaan luokseni ja kertoi, että Jumala on ohjannut häntä löytämään
tehtävän, jolla hän on hyödyttävä kärsivää ihmiskuntaa.
_Huhtala_. Ei häntä Jumala ohjannut, vaan tämä Aunio. Hän kirjoitti
lehdessään niin ylen makeasti langenneitten naisten puolesta, kuinka
pitäisi ruveta perustamaan koteja näitä kovaosaisia varten. Aunio siinä
kirjoituksessaan suorastaan kutkutteli rikkaitten ja toimettomien
naisten itserakkautta. Taisi vedota Jumalaankin, sillä (tavallistakin
myrkyllisemmin) Auniohan on erikoisesti tunnettu jumalisuudestaan.
_Aunio_. No, veli, ei mennä liian pitkälle.
_Huhtala_. Eikös sinun lehtesi ole kristillismielinen?
_Aunio_. Niin... no... lehti, mutta eihän minun itseni silti tarvitse
olla aivan pyhimys.
_Huhtala_. Ei toki. Mutta sinä kuitenkin kirjoitit niinkuin pyhäin
sopii, ja niin löysi Bengtin täti elämäntehtävänsä.
_Aunio_. No, en minä, totta puhuen, olisi uskonut kenenkään tarttuvan
tähän syöttiin.
_Åkerman_. Sellaista te sanomalehtimiehet saatte aikaan. Ja nyt sinä
olet pakotettu kirjoittamaan selostuksia tästä laitoksesta lehteesi.
Mieluinen tehtävä, vai mitä?
_Aunio_. Eipä sanottavasti, sillä minä en itsekään käsitä, mitä ihmeen
tarkoitusta tällaisella laitoksella on.
_Huhtala_ (purevasti). Kuinka niin? Selvähän se on. Tytöistä tehdään
täällä hyviä ihmisiä, suorastaan enkeleitä. Etkö sinä sitä tiedä?
_Aunio_ (vastaten samalla mitalla). Minä en ole tarkastuskomitean
jäsen, kuten sinä ja veli Åkerman.
_Åkerman_. Mutta olethan sinä komiteaa varsin lähellä. Sinähän se
julistat maailmalle tämän jalon työn tulokset...
_Huhtala_ (jatkaen). ... ja saat siitä vielä palkan. Me teemme työmme
ilmaiseksi.
_Aunio_. Eivätkö tytöt pois päästessään maksa?
_Åkerman_. Jätetään turha nalkkina. Kerta kaikkiaan on tämä ikävä
tehtävä, mutta minkäpä sille nyt mahtaa. Koetetaan kestää ja näyttää
hurskasta naamaa.
_Aunio_. Mutta mitenkähän oli sen varkaan laita? Tuliko tänne joku
sisälle?
_Huhtala_. Kyllä, mutta se ei ollut varas, vaan rehellinen rahallaan
ostaja.
_Aunio_. Vai niin, vai käy täällä miehiäkin?
_Huhtala_. Olisipa ihme, jollei kävisi miehiä tyttöpaikassa.
_Åkerman_. So, so, Lennart, pila on liian karkeaa.
_Aunio_. Tätisi ei luonnollisesti tiedä mitään tästä.
_Åkerman_. Luultavasti ei.
_Huhtala_. Ja jos sattuu jotakin aavistamaankin, niin ei tietysti
hiisku mitään... tai syyttää varkaita. Pienet valheet hyvän asian
vuoksi eivät ole syntiä... Mutta aatesiskot tulevat. Lehti kääntyy.
(Naisten sisään tullessa hartaalla äänellä.) Esimerkiksi kelpaavaan
kuntoon on neiti johtajatar ehtinyt tänä lyhyenä aikana laitoksensa
saada. (Ikäänkuin nyt vasta huomaten naiset.) No, kaikki hyvin, varas
ei ole mitään vienyt?