Tuomarit käskivät tuoda eteensä pyhän miehen Giovannin kytkettynä
siihen, joka oli tuiskannut kreikkalaisen tulen priorien palatsiin. He
sanoivat pyhälle miehelle:
— Sinä olet rikoksentekijän kanssa, koska et ole meidän kanssamme.
Sillä jokainen, joka ei ole hyvien kanssa, on pahojen rikostoveri.
Pyhä mies vastasi heille:
— Ihmisten joukossa ei ole hyviä eikä pahoja. Mutta kaikki ovat
onnettomia. Ja niitä, joita ei ahdista nälkä ja häpeä, ahdistaa rikkaus
ja valta. Vaimosta syntynyt ei voi mitenkään välttää onnettomuuksia,
ja ihmisen poika on kuin sairas, joka heittelehtii vuoteessaan
lepoa löytämättä, koska ei tahdo laskeutua Jeesuksen ristille, pää
orjantappuroihin nojattuna, eikä ollenkaan riemuitse kärsimyksestä.
Mutta sittenkin on ilo kärsimyksessä. Ja ne, jotka rakastavat, tietävät
sen.
"Minä turvaan rakkauteen, ja tämä mies turvaa vihaan. Siitä syystä emme
voi milloinkaan toisiamme kohdata. Ja minä sanon hänelle: 'Veljeni,
sinä olet tehnyt pahoin, ja sinun rikoksesi on suuri.' Ja minä puhun
niin, koska rakkaus minua pakottaa. Mutta te tuomitsette tämän
rikoksentekijän oikeuden nimessä. Ja oikeuteen vedotessanne te vannotte
suotta. Sillä oikeutta ei ole ihmisten joukossa.
"Me olemme kaikin rikollisia. Kun sanotte 'Kansojen elämä on meissä',
valehtelette. Te olette ruumiskirstu, joka sanoo: 'Minä olen kätkyt.'
Kansojen elämä on niiden vainioiden viljassa, jotka kellastuvat Herran
silmien alla. Se on jalavain varassa riippuvissa viinirypäleissä
ja niissä hymyilevissä kyynelissä, joilla taivas kastelee puiden
hedelmiä. Se ei ole laeissa, joita rikkaat ja mahtavat ovat laatineet
mahtavuutensa ja rikkautensa säilyttämiseksi.
"Te unohdatte, että olette syntyneet köyhinä ja alastomina. Ja Hän,
joka tuli Bethlehemin seimeen, tuli tuomatta teille minkäänlaista
hyötyä. Hänen täytyy syntyä köyhänä ja joutua ristiinnaulittavaksi
uudelleen teidän pelastukseksenne.
"Väkivallantekijä on käyttänyt teidän takomianne aseita. Hän on
verrattavissa sotilaisiin, joita te kunnioitatte, koska he ovat
hävittäneet kaupunkeja. Sitä, mitä väkivalloin puolustetaan,
ahdistetaan väkivalloin. Ja jos osaatte lukea kirjaa, jonka olette
kirjoittaneet, näette siinä, mitä teille sanon. Sillä te olette
kirjoittaneet kirjaanne, että kansainoikeus on sodan oikeus. Te olette
ylistäneet väkivaltaa kunnioittamalla valloittajia ja pystyttämällä
toreillenne heitä ja heidän hevosiansa esittäviä patsaita.
"Te olette sanoneet: 'On olemassa hyvää väkivaltaa ja huonoa
väkivaltaa. Ja siinä on kansain oikeus ja siinä on laki.' Mutta kun
nämä ihmiset asettavat teidät lain ulkopuolelle, he muuttuvat laiksi
niinkuin te muutuitte laiksi kukistettuanne tyrannin, joka oli lakina
ennen teitä.
"Tietäkää, ettei ole muuta totista oikeutta kuin oikeudesta luopuminen.
Ei ole pyhää lakia muualla kuin rakkaudessa. Ei ole oikeutta muualla
kuin lähimmäisenrakkaudessa. Väkivaltaa ei suinkaan pidä vastustaa
väkivalloin, sillä taistelu totuttaa sotaan ja taistelujen lopputulos
on epäilyksenalainen. Jos sitävastoin väkivaltaa vastaan asetetaan
lempeys, niin ensinmainittu ei saa tukea vastustajastaan ja sortuu
itsestään.
"Oppineet eläintarujen kirjoittajat ovat sanoneet, että yksisarviainen,
jolla on otsassa säihkyvä säilä, lävistää rautapaitaan puetun
metsästäjän ja laskeutuu polvilleen puhtaan immen eteen. Olkaa lempeät,
hankkikaa itsellenne yksinkertainen mieli, pitäkää itsellänne puhdas
sydän, niin teidän ei tarvitse pelätä mitään.
"Älkää suinkaan rakentako luottamustanne condottierein miekkoihin,
sillä paimenen linkoama kivi on puhkaissut jättiläisen otsan.
Vahvistakaa itseänne rakkaudessa ja rakastakaa niitä, jotka teitä
vihaavat. Viha, johon ei vastata vihalla, vähenee puoleen määräänsä.
Ja se puoli, joka jää jäljelle, riutuu leskenä ja kuolee. Ryöstäkää
itsenne köyhiksi, jotteivät toiset teitä ryöstä. Rakastakaa
vihollisianne, jotteivät he ole enää vihollisianne. Antakaa anteeksi,
jotta teillekin anteeksi annettaisiin. Älkää sanoko: 'Lempeys
vahingoittaa kansojen paimenia.' Ettehän siitä mitään tiedä. Kansojen
paimenet eivät ole vielä koskaan sitä koetelleet. He väittävät
vähentäneensä pahaa ankaruudella. Mutta pahuus on suuri ihmisten
keskuudessa ja sen vähenemisestä ei ole tietoa.
"Minä olen sanonut toisille: 'Älkää olko sortajia.' Olen sanonut
toisille: 'Älkää kapinoiko.' Ja kummatkaan eivät ole minua kuulleet.
He ovat pilkaten heittäneet minua kivellä. Koska olen ollut kaikkien
kanssa, jokainen on sanonut minulle: 'Sinä et ole kanssani.'
"Minä olen sanonut: 'Minä olen onnettomien ystävä.' Ja te ette ole
uskoneet, että olen teidän ystävänne, koska ette kopeudessanne
ollenkaan tiedä, että olette onnettomat. Mutta isännän onnettomuus on
orjan onnettomuutta kamalampi. Minun teitä lempeästi surkutellessani
te luulitte minun pilkkaavan. Ja sorretut ovat luulleet minun olevan
sortajien puolella. He ovat sanoneet: 'Hänessä ei ole sääliä.' Mutta
minun osani on rakkaudessa eikä vihassa. Siitä syystä te minua
halveksitte. Ja koska julistan rauhaa maan päälle, te pidätte minua
mielettömänä. Teistä näyttää, että puheeni kulkevat joka suuntaan kuin
humalaisen askelet. Ja totta onkin, että kuljen leirienne läpi niinkuin
ne harpunsoittajat, jotka taistelupäivän aattona soittelevat telttojen
edustalla. Ja sotamiehet sanovat heitä kuunnellessaan: 'Tietämättömiä
raukkoja, jotka kulkevat soittaen omilla vuorillamme kuultuja säveliä.'
Minä olen sellainen harpunsoittaja, joka kulkee sotajoukkojen välillä.
Nähdessäni, mihin inhimillinen viisaus johtaa, tahdon mielelläni olla
hullu; ja minä kiitän Jumalaa siitä, että hän on antanut minulle harpun
eikä miekkaa."
13