Siihen aikaan oli Viterbon erittäin kuuluisassa kaupungissa
veljeskunta, johon kuului kuusikymmentä vanhaa miestä. Nämä vanhat
miehet olivat kaupungin etevimpiä kansalaisia. He keräsivät mainetta ja
rikkautta ja saarnasivat hyvettä. Heidän joukossaan oli eräs Tasavallan
lipunkantaja, toisen ja molempien oikeuksien tohtoreita, tuomareita,
kauppiaita, rahanvaihtajia, kaikki erinomaisen hurskaita, ja muutamia
iän heikontamia condottierejä.
Koska olivat liittyneet yhteen yllyttääkseen kansalaisia hyvään, he
todistivat itsestänsä nimittämällä itseään Hyveen ystäviksi. Tuo nimi
oli kirjoitettu veljeskunnan lippuun, ja heidän yksimielinen tahtonsa
oli kehoittaa köyhiä toimimaan hyvin, jottei kaupungissa tapahtuisi
mitään muutoksia.
Heillä oli tapana kokoontua joka kuun viimeisenä päivänä podestan
palatsiin saadakseen keskenään selville, mitä hyvää kaupungissa oli
tehty kuluneen kuukauden aikana. Ja niille köyhille, jotka olivat hyvää
tehneet, he jakoivat rahalahjoja.
Tänä päivänä Hyveen ystävät jälleen pitivät istuntoansa. Salin
perällä oli samettipeitteinen koroke, ja korokkeen yläpuolella oli
upea baldakiini, jota kannatti neljä maalattua veistokuvaa. Nämä
kuvat edustivat Oikeutta, Kohtuutta, Voimaa ja Siveyttä. Veljeskunnan
huomattavimmat jäsenet istuivat baldakiinin alla. Esimies istui heidän
keskellään kultaisella istuimella, melkein yhtä upealla kuin se, jonka
pyhän Fransiskuksen opetuslapsi oli nähnyt taivaassa valmistetun Herran
köyhälle. Tämä istuin oli esimiehelle lahjoitettu, jotta hänessä
kunnioitettaisiin kaikkea kaupungissa tehtyä hyvää.
Veljeskunnan jäsenten järjestyttyä arvonsa mukaisesti esimies nousi
puhumaan. Hän onnitteli palvelijoita, jotka olivat palvelleet
isäntäänsä saamatta mitään palkkaa, ja ylisti vanhuksia, jotka eivät
nälkää nähdessään anelleet leipää.
Hän lausui:
— He ovat menetelleet hyvin. Ja me palkitsemme heidät, koska on
tärkeätä, että hyve tulee palkituksi, ja sen hinnan maksaminen on
meidän, kaupungin ensimmäisten ja etevimpäin kansalaisten asia.
Hänen niin puhuttuaan taputti korokkeen edessä seisova väki käsiänsä.
Mutta heidän lakattuaan osoittamasta suosiotansa veli Giovanni puhui
kurjan joukon keskeltä ja kysyi kuuluvalla äänellä:
— Mikä on hyve?
Kokoontuneiden kesken syntyi ankara hälinä. Esimies huusi:
— Kuka siellä puhuu?
Eräs köyhien joukkoon liittynyt punapäinen mies vastasi:
— Giovanni-niminen munkki, joka on luostarinsa häpeä. Hän kulkee katuja
alastonna, vaatteet päälaella, ja tekee kaikenlaisia mielettömyyksiä.
Eräs leipuri virkkoi:
— Mielipuoli ja pahantekijä! Hän kerjää leipäänsä myymälöittemme ovilla.
Useat läsnäolijat huusivat ja melusivat ja vetivät veli Giovannia
kaavusta, ja heidän yrittäessään siten kiskoa häntä ulos toiset
kärsimättömämmät heittivät jakkaroita pyhän miehen päähän. Mutta
baldakiinin alla nousi seisomaan esimies, joka sanoi:
— Jättäkää rauhaan se mies, jotta hän kuulee sanani ja joutuu häpeään.
Hän kysyy, mikä on hyve, koska hyve ei ole hänessä ja koska hän on
vailla kaikkea hyvettä. Ja minä vastaan hänelle: "Hyveen tunteminen
asuu hyveellisessä ihmisessä. Ja hyvissä kansalaisissa asuu lakien
kunnioitus. He hyväksyvät, mitä kaupungissa on tehty, jotta kaikki
saisivat turvallisesti nauttia hankittuja rikkauksia. He kannattavat
säädettyä järjestystä ja asettautuvat sitä puolustamaan. Sillä köyhien
velvollisuus on puolustaa rikkaiden hyvyyttä. Niinmuodoin säilyy
kansalaisten keskinäinen yhteys. Se on hyvä, ja siinä on hyve. Ja rikas
käskee palvelijansa tuoda korillisen leipiä, jotka jakaa köyhille, ja
se on jälleen hyväksi." Tämä tulee tuon tietämättömän ja karkean miehen
kuulla.
Niin puhuttuaan esimies istuutui, ja väkijoukosta kuului hyväksyvää
sorinaa. Mutta veli Giovanni oli ottanut erään niistä jakkaroista,
joilla häntä oli häväisten ja loukaten heitetty päähän, oli noussut
sille seisomaan ja puhui kaikille näin sanoen:
— Kuunnelkaa terveellisiä sanoja! Hyve ei ole suinkaan ihmisessä. Ja
ihminen ei suinkaan itsestään tiedä, mikä on hyve, sillä hän ei tunne
luontoansa eikä tarkoitustansa. Se, mitä hän pitää hyvänä, voi olla
hänelle pahaksi. Se, mitä hän luulee hyödylliseksi, voi olla hänelle
vahingoksi. Hän ei kykene valitsemaan otollisia asioita, koska ei
tunne tarpeitansa, vaan on kuin pieni lapsi, joka niityn pientarella
imeskelee villikaalin ydintä. Hän ei tiedä, että belladonna on
myrkyllinen; mutta hänen äitinsä tietää sen. Siitä syystä hyvä ja hyve
on Jumalan tahdon tekemisessä.
"Ei pidä sanoa: 'Minä opetan hyvettä, ja hyve on kaupungin lakien
tottelemisessa.' Nämä lait eivät suinkaan ole Jumalasta, vaan ovat
ihmisestä, ja niissä on ihmisen pahuutta ja typeryyttä. Ne muistuttavat
niitä sääntöjä, joita lapset laativat Viterbon torilla, pallosilla
ollessaan. Hyve ei piile tottumuksissa eikä laeissa. Se on Jumalassa
ja Jumalan tahdon täyttämisessä maan päällä. Jumalan tahtoa eivät maan
päällä toteuta lakimiehet eivätkä esivallan jäsenet.
"Tämän maailman mahtavat tekevät oman tahtonsa, ja heidän oma tahtonsa
vastustaa Jumalan tahtoa. Mutta ne, jotka ovat riisuneet pois ylpeyden
ja tietävät, ettei heissä ole yhtään hyvettä, saavat suuria lahjoja, ja
itse Jumala valitsee heidät olosijaksensa niinkuin mesi tammen ontelot.
"Meidän tulee olla se tammi, joka on täynnä mettä ja kastepisaroita.
Nöyrät, yksinkertaiset ja tietämättömät tuntevat Jumalan. Ja heidän
kauttansa Jumala hallitsee maan päällä. Autuus ei ole lakien
ankaruudessa eikä sotamiesten lukumäärässä. Se on köyhyydessä ja
nöyryydessä.
"Älkää enää sanoko: 'Hyve on minussa, ja minä opetan hyvettä.'
Sanokaa päinvastoin: 'Hyve on Jumalassa.' Ihmiset ovat jo kyllin
kauan paaduttaneet itseään omassa viisaudessaan. Kyllin kauan he ovat
pitäneet Jalopeuraa ja Naarassutta vaakunana kaupunkiensa porteilla.
Heidän viisautensa ja oveluutensa on tuottanut orjuutta, sotia ja
monelle viattomalle kuoleman. Siitä syystä teidän tulee antautua
Jumalan johdettaviksi niinkuin sokea sallii koiransa opastaa itseänsä.
Älkää ollenkaan pelätkö sulkea älynne silmiä ja menettää järkeänne,
sillä järki on tehnyt teidät onnettomiksi ja pahoiksi. Sen nojalla
te olette tulleet sen miehen kaltaiseksi, joka oli arvannut luolaan
kuuristuneen Pedon arvoituksen, tuli siitä pöyhkeäksi ja itseänsä
viisaana pitäen surmasi isänsä ja nai äitinsä.
"Jumala ei ollut hänen kanssansa. Hän on nöyrien ja yksinkertaisten
kanssa. Osatkaa olla mitään tahtomatta, niin hän vuodattaa teihin
oman tahtonsa. Älkää yrittäkö selittää Pedon arvoitusta. Olkaa
tietämättömät, ja teidän ei tarvitse enää pelätä erehtyvänne.
Ainoastaan viisaat erehtyvät."
Veli Giovannin niin puhuttua esimies nousi ja sanoi:
— Tuo viheliäinen on minua solvannut, ja minä annan solvauksen hänelle
mielelläni anteeksi. Mutta hänen puheensa rikkoi Viterbon lakeja, ja on
oikein ja kohtuullista, että hän joutuu rangaistavaksi.
Veli Giovanni vietiin tuomarien luo, jotka käskivät panna hänet
rautoihin ja lähettivät hänet kaupungin vankilaan.
11