"Pois viekää, ristihin naulitkaa!"
Näin hurjana huutaa kansa,
"Ja sappea suuhun antakaa!"
He kiljuvat kiukuissansa.
Hän raadin etenen raastettiin,
Ja juuttaat todistaapi:
Hän on kieltänyt veroa keisarin,
Hän templit tuhoaapi.
Ja Kaifaat astuu kantajaks,
Ja kirjaniekat pauhaa:
Hän pyrkivi Juudan valtiaks,
Hän on häirinyt Juudan rauhaa.
"En syytä löydä mä yhtäkään". --
On kruunu ohimoissaan.
"Hän on herjannut herraa, ylintään!"
Hän seisoo purppuroissaan.
"En syytä löydä mä yhtäkään." --
Hän on sortua ruoskain alle.
"Et keisarin ystävä lienekään!" --
Hän viedähän Golgatalle.
He syljit silmihin puhtaimpiin,
Hän katsovi kaihoin heitä.
-- Mut voi sitä kansoa kerran, niin,
Ja voi sen temppeleitä!
He tahrasit, pilkaten, parhaintaan,
Jehova, nyt armoa anna:
Jerusalem suuri on raunio vaan,
Ja Israel kulkijanna!