(Säveleeseen: Om Gud så vill).
Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis,
Mä kuutamosta sulle kruunun tein,
Ja hunnut hienot virran välkkehistä,
Sun unelmaini linnaan vein.
Oi Kaarin, Kaarin! silloin iloeltiin,
Sun päilyi kevätkaste silmissäs.
Oi Kaarin... sitten päilyi kyyneleitä,
Mut Eerik on sun ystäväs!