Siirryn linnani summiin suojiin,
Astun hyllyjen huimain taa,
Katselen Suomeni suuriin luojiin,
Kuuntelen, kuinka ne lohduttaa:
Tulkate tänne, pajarit tuhmat,
Maatani väellä valloittamaan,
Täällä on uskot, täällä on uhmat,
Täältä, täältä me ammutaan!
Tuoss' on Lönnrot, vartio vakaa,
Suojassas ei surua lain:
Huoleti tähtään töittesi takaa,
Kanteletarten, Kalevalain.
Siin' on Suomeni seinähirret
Tuimat, tuhannenvuotiaat,
Siin' on taistoimme tenhovirret,
Voittolaulumme voimakkaat.
Katsos velhojen suuret sarjat,
Näetkös noitien armeijaa!
Niill' on hiittenkin kaadettu karjat,
Lyöty Louhea, Pohjolaa.
Tääll' on turmihin tappaviinkin,
Tääll' on taikoja tuhansiin,
Tääll' on käärmeitten pistoksiinkin,
Pahansuopainkin panemiin.
Tuoss' on kieleni tutkijajoukot,
Urhot uutterat, seppelepäät.
Kiertivät korvet, kahlasit loukot,
Tunsivat tundrat ja Vienan jäät.
Etsivät yhteen heimoni suuren,
Liittivät siskot siskoksiin,
Juuttivat syvähän tammen juuren,
Latvan työnsivät taivosiin.
Sinis suruissa suurimmissain
Silmäni toivoa välkähtää,
Kunis pirtissä pienoisissain
Laulut heimoni helkähtää.
Niiss' on Suomeni seinähirret
Tuimat, tuhannenvuotiaat,
Niiss' on taistoimme tenhovirret,
Voittolaulumme voimakkaat.