Ainoa vaara, mikä meitä on uhkaamassa ja jota ei voi torjua muuten kuin
kohottamalla yleisesti ihmisluonnetta kansanvaltaisten hyveiden avulla,
johtuu siitä, että keksitään aseita, jotka kykenevät tuhoamaan
sivistyksen nopeammin kuin me kasvatamme ihmisiä, joiden voi uskoa
käyttävän niitä viisaasti. Nykyään me käsittelemme niitä lasten
lailla. Lapset ovat perin sieviä, perin herttaisia, perin helliä
olentoja (toisinaan), ja lapsi voi valmistaa nitroglyseriiniä tai
nitrogenikloriidia yhtä hyvin kuin mieskin, jos sen opettaa sellaiseen.
Meillä on kyllin älyä jättää se opettamatta; mutta me opetamme sen
täysikasvuisille lapsille. Me liitämme tuohon vaaralliseen teknilliseen
opastukseen juhlallisen siveellisen opetuksen, jossa näiden kuninkaiden
ja kapitalistien käyttämäin voimien kaikkein tuhoisin käyttö leimataan
sankarillisuudeksi, isänmaanrakkaudeksi, kunniaksi j.n.e. On aivan
paikallaan ampua Kaiseria tykeillä siitä hyvästä, että hän tekee näin;
mutta niin me teemme itsekin. Sen vuoksi on epäämättömästi mahdollista,
että tuloksena on pirullinen aaltoliike, joka kohottaa sivistyksen
ajoittain tasolle, millä keksitään räjähdysaineita kyllin voimakkaita
tuhoamaan se, ja sitten painaa sen takaisin aloittamaan uudestaan
muutamien nälkiintyneiden ja perikatoon joutuneiden eloonjääneiden
avulla. H.G. Wells ja Anatole France ovat kuvanneet tätä tulosta
kaunokirjallisuudessa, enkä minäkään voi evätä sen mahdollisuutta.
Sillä elleivät Englanti ja Saksa voi juhlia saapumistaan korkeimmalle
sivistyskannalle, mikä konsanaan on saavutettu, paremmalla tavalla kuin
ryhtymällä räjähdyttämään toisiaan palasiksi, niin näyttäisi siltä,
että puolueettomien valtioiden rauha ei olekaan tuloksena niiden
korkeammasta sivistyksestä, vaan heikommasta aseistautumista. Ja täytyy
myöntää, ettei tulevaisuus näytä erikoisen toivorikkaalta, kun
huomaamme, ettei tämä suinkaan lisää yhteiskunnallista valppautta ja
kannusta kiivaampaan valtiolliseen arvosteluun, vaan päin vastoin
synnyttää sellaisen olettamuksen, että kaikki perustuslailliset takeet
ovat lakkautettavat sodan loppuun asti ja jokainen typerä tyranninen
pakkokeino, kuten sanomalehdistön valvonta, sotalaki y.m.s., alkaa
vaikuttaa hyvää eikä pahaa samassa tuokiossa kuin ihmiset ryhtyvät
murhaamaan toisiaan. Ainoana lohdutuksena on se, että sivistys on
ennenkin suoriutunut varsin tuhoisista sodista, enimmäkseen siitä
syystä että ne ovat aiheuttaneet tuloksia, jotka eivät ole laisinkaan
kuuluneet sotaan ryhtyneiden tarkoituksiin, vieläpä ovat olleet aivan
päinvastaisia heidän aikeilleen. Esimerkiksi 1870 lienee Napoleon III
tuskin tarkoittanut sitä, että hän syöstäisiin valtaistuimelta ja
pakotettaisiin jälleen lähtemään maanpakoon Englantiin; ei myöskään
Bismarck tähdännyt tasavaltaisuuden uudistumista Ranskassa eikä
englantilais-ranskalais-venäläisen liiton muodostumista Preussia
vastaan. Nykyisestä sodasta voi koitua monta hyvää asiaa, jos kukaan
suoriutuu siitä hengissä jäädäkseen nauttimaan niistä.