Mutta lännessä en huomaa mitään voittamatonta estettä
rauhansopimukselle laajimmassa merkityksessä. Tämä sota on tasoittanut
tietä, jos saan käyttää sanaa "tasoittaa" kuvatakseni menettelyä, jossa
tapaa niin vähän kohteliaisuutta ja niin paljo shrapnelleja. Saksa on
nyt oppinut -- ja tämä opetus oli ilmeisesti tarpeen, vaikka se
olisikin ollut päivänselvä järkevästi hallitulle kansalle -- että
rynnäkköihin ja ammuntaan jouduttaessa se menettää viipymättä kaikki
korkean sivistyksensä suomat edut, koska Ranska ja Englanti, olivatpa
ne sitten sivistyneitä tai sivistymättömiä, voivat rynnätä ja ampua
yhtä hyvin tai paremminkin kuin se; ja jos käydään käsiksi pistimiin ja
miekkoihin, niin näiden puoliraakalaiset turko- ja gurkha-orjat
pystyvät hakkaamaan Preussin kaartin kappaleiksi siitä huolimatta, että
Wagnerin musiikki vie ehdottomasti voiton heidän musiikistaan.
Ottakaamme sitten Ranska käsiteltäväksi. Se ei uneksikaan voivansa
taistella Saksaa ja Englantia vastaan omin neuvoin. Eikä Englanti voisi
taistella Ranskaa ja Saksaa vastaan tekemättä uhrausta, joka olisi yhtä
tuhoisa kuin järjetönkin. Siis meillä on tarpeelliset alkuehdot
rauhanliiton luomiseksi näiden kolmen maan kesken; sillä jos yksi
niistä rikkoisi sen, voisivat molemmat toiset saada sen katumaan
tekoaan, ja moisissa olosuhteissa ei se luultavasti rikkoisikaan sitä.
Jos nykyinen sota päättyy siten, että ranskalaiset valloittavat
takaisin Elsassin ja Lothringin, niin sellainen liitto tulee vielä
paljoa pysyväisempi; eipä silti, että Ranska voi pelkän valloituksen
nojalla saada oikeutta pitää kumpaakaan maakuntaa vastoin niiden omaa
tahtoa (mikä voitaisiin saada selville kansanäänestyksellä), mutta
silloin olisi helppo jakaa sotakunnia Ranskan ja Saksan kesken, kun
Ranska olisi voittanut takaisin laakerinsa ja opettanut Saksan antamaan
vastustajalleen arvoa, hävittämättä kuitenkaan muistoa Saksan
voittokulusta v. 1870. Ja jos sodan tuloksena olisi vielä sekin, että
Saksan valtakunta järjestettäisiin uudelleen kansanvaltaiseksi ja
Englannin kansa saisi maansa ulkomaanpolitiikan kansanvaltaisen
valvonnan alaiseksi, niin tämä yhdistelmä kävisi suunnattoman paljoa
helpommaksi ja lujemmaksi, puhumattakaan siitä, että se tulisi Amerikan
yleisen tunteen mukaiseksi, mikä on tärkeätä liiton turvallisuuden ja
arvon vuoksi.