PÄÄOMAN SIIRTYMINEN MAASTA.

Mutta tässä minun on terotettava jokaisen asianomaisen mieleen, ettei

ankarin vastarinta suinkaan tule vallan tasapainon kannattajain

puolelta, kun vaaditaan katkaistaviksi nämä luonnottomat liitot, jotka

länsi ja itä, kansanvalta ja itsevalta, kahdeskymmenes vuosisata

ja pimeät vuosisadat ovat solmineet keskenään. Ne eivät ole

todellisuudessa tasapaino-liittoja; päin vastoin, ne pyrkivät

toimittamaan suunnattoman ylivallan idälle lännen kustannuksella ja

militaristiselle itsevaltiudelle kansanvallan kustannuksella. Ne ovat

pohjaltaan aivan epäisänmaallisia, yksinpä täysin tunnottomiakin

liikemaailman tuotteita; ja tasapaino-teoriat ovat vain meidän

diplomaattiemme yrityksiä salata yksityisen ahneuden toimenpiteet

yhteishyvän naamiolla. Tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta,

jolloin minun on ollut pakko väittää, että suurimpana vaaranamme

ulkopolitiikan alalla on pääoman pyrkimys kaikota pois sivistyksen

yhteydestä: toinen vierii alamäkeä helvettiin yhtä luonnollisesti kuin

toinen ponnistelee ylämäkeä Taivaalliseen kaupunkiin. Englantilaisen

sallitaan hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen vain sillä

ehdolla, että hän elättää myöskin kapitalistia ja tämän seuralaisia. Ja

hän huomaa yhä suuremmassa määrin, että nämä seuralaiset eivät ole

englantilaisia, vaan venäläisiä, etelä-amerikkalaisia, kaffereita,

persialaisia tai keltaisia tai mustia raakalaisia, jotka ovat

aseistetut hänen tuhokseen (puhumattakaan preussilaisten ja

itävaltalaisten kohtalosta), ja että meikäläisten diplomaattien

solmiamat liitot tarkoittavat yhä vähemmän kansakunnan turvallisuutta

tai vallan tasapainoa tai muita yleisiä asioita ja yhä enemmän

kapitalisteille suotuisia tilaisuuksia saada suurta voittoa orjatyöstä.

Esimerkiksi englantilais-venäläinen liitto ei ole mikään kansallinen

sopimus: se on memorandum kauppasopimuksesta, joka määrää, mitkä osat

Persiaa jäävät venäläisten, mitkä taasen englantilaisten kapitalistien

käytettäviksi; kapitalistit, jotka aina vastustavat valtion

sekaantumista asioihin kansan eduksi, kannattavat sitä näet erittäin

innokkaasti, milloin on kysymys lakkolaisten lannistamisesta kotimaassa

ja muukalaisten kilpailijana pidättämisestä heidän laitumiltaan

ulkomailla. Ja nyt kävi niin kummallisesti, että kun valtio oli täten

hankkinut meikäläisille kapitalisteille tilaisuuden käyttää hyväkseen

erinäisiä Persian osia ja ottanut heidän hyväkseen suojellakseen

Venäjälle jätetyn osan parlamentaarisia vapauksia, huomasivatkin nämä

kapitalistit, että lorujen lopuksi oli kaikkein edullisinta lainata

Venäjälle rahaa, jotta se voisi hyötyä Persiasta, ja helpottaa sen

toimia sallimalla venäläisten tuhota Persian parlamentti siitä

huolimatta, että itse kehotimme sitä pysymään lujana kannallaan.

Ranskan kapitalistit olivat jo kauan varemmin pakottaneet Ranskan

liittoon Venäjän kanssa, mutta Ranskan tasavalta voi puolustautua

sillä, että se tarvitsi liittolaisen saksalais-vaaraa vastaan. Sen

luonnollinen liittolainen oli tässä tapauksessa Englanti; mutta koska

Englannissa ei ollut tarjoaa markkinoita sen rahoille, ajoivat sen

pohatat maansa Venäjän liittolaiseksi. Ja juuri tuo liitto eikä

suinkaan liitto Englannin kanssa on pelottanut Saksaa siinä määrin,

että se on hyökännyt Ranskan kimppuun ja syössyt Europan kauheaan

sotaan. Luonnollinen liitto Englannin kanssa ehkäisi kahdesti sodan,

nim. Algeciras- ja Agadir-kriiseissä, jolloin Sir Edward Grey sanoi

pelottomana, että me suojelisimme Ranskaa, ja ryhtyi ensimmäisiin

toimenpiteisiin Ranskan ja Englannin maa- ja merivoimien yhteistä

käyttöä varten. Miksi me peräydyimme tuosta lujasta asemasta viime

heinäkuussa ja siten saatoimme Saksan tekemään sellaisen laskuvirheen

meidän puolueettomuuteemme nojaten, sitä en suinkaan tiedä. Minun

todisteluilleni riittää se seikka, että kykenimme pitämään yllä

tasapainoa Ranskan ja Saksan välillä, mutta emme enää pystyneetkään

samaan tehtävään, kun oli kysymys Saksasta ja Venäjästä, ja että Venäjä

joutui mukaan länsimaiden asioihin, kun venäläisiä lainoja sijoitettiin

Ranskaan ja Englantiin. Meidän olisi kannattanut kymmentä kertaa

paremmin lahjoittaa Venäjälle kaikki, mitä me itse ja Ranska olemme

lainanneet sille, sen sijaan että nyt saamme suorittaa europpalaisen

sodan kustannukset. Mutta mikä on mennyttä, on mennyttä. Selitän vain,

minkä vuoksi ranskalaiset sanomalehdet, kun Ranskan rahat joutuivat

Venäjälle, havaitsivat Venäjän kansan mitä mielenkiintoisimmaksi

kansaksi ja sen hallituksen -- sopivalla tavalla ymmärrettynä --

hämmästyttävän vapaamieliseksi hallitukseksi, ja minkä vuoksi Englannin

sanomalehdistö, kun Englannin rahat joutuivat Venäjälle, aikoi yhtäkkiä

kallistua kreikkalais-katolisuuteen ja pahoitteli Stolypinin

epävirallista teloitusta yhtä syvästi kuin ennen oli riemuinnut

Bobrikovin joutuessa saman kohtalon alaiseksi. Tuloksena kaikesta tästä

on se, että länsimainen sivistys harjoittaa tätä nykyä uutterasti

itsemurhaa oikein koneiden avulla ja tuottaa laumoittain aasialaisia ja

afrikkalaisia auttamaan teurastuksessa, ei typerien kapitalistien

hyväksi, joita nyt joutuu tukuittain perikatoon, vaan murskatakseen

Itävallan valtakunnan Venäjän ja Itä-Europan slaavilaisten hyväksi.

Tämä saattaa olla kylläkin suotava asia, mutta sen olisivat voineet ja

saaneet tehdä itäiset vallat keskenään, tarvitsematta raadella Belgiaa

ja Saksaa ja Ranskaa ja Englantia sen johdosta.

Järjen sanoja sodasta: Englantilaisen "kapinoitsijan" arvostelua · 第 42 / 54 题