Mutta tässä minun on terotettava jokaisen asianomaisen mieleen, ettei
ankarin vastarinta suinkaan tule vallan tasapainon kannattajain
puolelta, kun vaaditaan katkaistaviksi nämä luonnottomat liitot, jotka
länsi ja itä, kansanvalta ja itsevalta, kahdeskymmenes vuosisata
ja pimeät vuosisadat ovat solmineet keskenään. Ne eivät ole
todellisuudessa tasapaino-liittoja; päin vastoin, ne pyrkivät
toimittamaan suunnattoman ylivallan idälle lännen kustannuksella ja
militaristiselle itsevaltiudelle kansanvallan kustannuksella. Ne ovat
pohjaltaan aivan epäisänmaallisia, yksinpä täysin tunnottomiakin
liikemaailman tuotteita; ja tasapaino-teoriat ovat vain meidän
diplomaattiemme yrityksiä salata yksityisen ahneuden toimenpiteet
yhteishyvän naamiolla. Tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta,
jolloin minun on ollut pakko väittää, että suurimpana vaaranamme
ulkopolitiikan alalla on pääoman pyrkimys kaikota pois sivistyksen
yhteydestä: toinen vierii alamäkeä helvettiin yhtä luonnollisesti kuin
toinen ponnistelee ylämäkeä Taivaalliseen kaupunkiin. Englantilaisen
sallitaan hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen vain sillä
ehdolla, että hän elättää myöskin kapitalistia ja tämän seuralaisia. Ja
hän huomaa yhä suuremmassa määrin, että nämä seuralaiset eivät ole
englantilaisia, vaan venäläisiä, etelä-amerikkalaisia, kaffereita,
persialaisia tai keltaisia tai mustia raakalaisia, jotka ovat
aseistetut hänen tuhokseen (puhumattakaan preussilaisten ja
itävaltalaisten kohtalosta), ja että meikäläisten diplomaattien
solmiamat liitot tarkoittavat yhä vähemmän kansakunnan turvallisuutta
tai vallan tasapainoa tai muita yleisiä asioita ja yhä enemmän
kapitalisteille suotuisia tilaisuuksia saada suurta voittoa orjatyöstä.
Esimerkiksi englantilais-venäläinen liitto ei ole mikään kansallinen
sopimus: se on memorandum kauppasopimuksesta, joka määrää, mitkä osat
Persiaa jäävät venäläisten, mitkä taasen englantilaisten kapitalistien
käytettäviksi; kapitalistit, jotka aina vastustavat valtion
sekaantumista asioihin kansan eduksi, kannattavat sitä näet erittäin
innokkaasti, milloin on kysymys lakkolaisten lannistamisesta kotimaassa
ja muukalaisten kilpailijana pidättämisestä heidän laitumiltaan
ulkomailla. Ja nyt kävi niin kummallisesti, että kun valtio oli täten
hankkinut meikäläisille kapitalisteille tilaisuuden käyttää hyväkseen
erinäisiä Persian osia ja ottanut heidän hyväkseen suojellakseen
Venäjälle jätetyn osan parlamentaarisia vapauksia, huomasivatkin nämä
kapitalistit, että lorujen lopuksi oli kaikkein edullisinta lainata
Venäjälle rahaa, jotta se voisi hyötyä Persiasta, ja helpottaa sen
toimia sallimalla venäläisten tuhota Persian parlamentti siitä
huolimatta, että itse kehotimme sitä pysymään lujana kannallaan.
Ranskan kapitalistit olivat jo kauan varemmin pakottaneet Ranskan
liittoon Venäjän kanssa, mutta Ranskan tasavalta voi puolustautua
sillä, että se tarvitsi liittolaisen saksalais-vaaraa vastaan. Sen
luonnollinen liittolainen oli tässä tapauksessa Englanti; mutta koska
Englannissa ei ollut tarjoaa markkinoita sen rahoille, ajoivat sen
pohatat maansa Venäjän liittolaiseksi. Ja juuri tuo liitto eikä
suinkaan liitto Englannin kanssa on pelottanut Saksaa siinä määrin,
että se on hyökännyt Ranskan kimppuun ja syössyt Europan kauheaan
sotaan. Luonnollinen liitto Englannin kanssa ehkäisi kahdesti sodan,
nim. Algeciras- ja Agadir-kriiseissä, jolloin Sir Edward Grey sanoi
pelottomana, että me suojelisimme Ranskaa, ja ryhtyi ensimmäisiin
toimenpiteisiin Ranskan ja Englannin maa- ja merivoimien yhteistä
käyttöä varten. Miksi me peräydyimme tuosta lujasta asemasta viime
heinäkuussa ja siten saatoimme Saksan tekemään sellaisen laskuvirheen
meidän puolueettomuuteemme nojaten, sitä en suinkaan tiedä. Minun
todisteluilleni riittää se seikka, että kykenimme pitämään yllä
tasapainoa Ranskan ja Saksan välillä, mutta emme enää pystyneetkään
samaan tehtävään, kun oli kysymys Saksasta ja Venäjästä, ja että Venäjä
joutui mukaan länsimaiden asioihin, kun venäläisiä lainoja sijoitettiin
Ranskaan ja Englantiin. Meidän olisi kannattanut kymmentä kertaa
paremmin lahjoittaa Venäjälle kaikki, mitä me itse ja Ranska olemme
lainanneet sille, sen sijaan että nyt saamme suorittaa europpalaisen
sodan kustannukset. Mutta mikä on mennyttä, on mennyttä. Selitän vain,
minkä vuoksi ranskalaiset sanomalehdet, kun Ranskan rahat joutuivat
Venäjälle, havaitsivat Venäjän kansan mitä mielenkiintoisimmaksi
kansaksi ja sen hallituksen -- sopivalla tavalla ymmärrettynä --
hämmästyttävän vapaamieliseksi hallitukseksi, ja minkä vuoksi Englannin
sanomalehdistö, kun Englannin rahat joutuivat Venäjälle, aikoi yhtäkkiä
kallistua kreikkalais-katolisuuteen ja pahoitteli Stolypinin
epävirallista teloitusta yhtä syvästi kuin ennen oli riemuinnut
Bobrikovin joutuessa saman kohtalon alaiseksi. Tuloksena kaikesta tästä
on se, että länsimainen sivistys harjoittaa tätä nykyä uutterasti
itsemurhaa oikein koneiden avulla ja tuottaa laumoittain aasialaisia ja
afrikkalaisia auttamaan teurastuksessa, ei typerien kapitalistien
hyväksi, joita nyt joutuu tukuittain perikatoon, vaan murskatakseen
Itävallan valtakunnan Venäjän ja Itä-Europan slaavilaisten hyväksi.
Tämä saattaa olla kylläkin suotava asia, mutta sen olisivat voineet ja
saaneet tehdä itäiset vallat keskenään, tarvitsematta raadella Belgiaa
ja Saksaa ja Ranskaa ja Englantia sen johdosta.