XI.

Karhun Vakoissa.

(Mehtään mentywään).

Tuolla Korpi kuumottaapi

Salo siintäpi Sininen,

Tuonek mieleni tekööpi

Aiwoni ajatteloopi,

Muihen miesten mehtimaille

Uroisten eri-saloillen.

Neizyt Muaaria Emoinen

Puhas Muori muuollinen,

Entinen Elo-Emäntä!

Lyöten lykky wuaatehisi,

Anti paitoisi paneten

Minun pyytöpäiwinäni,

Sinun anto aikonaisi.

Laske jola juoremaani

Wirka wippelehtemaani,

Ammatti awittamaani.

Suxeni matoo matona,

Koiran' willan kuontalona,

Minun saatua saloon,

Mehti maillen mentywäini

Metän matkalla mustalla

Kowan korwen koitellessa.

Waan jos mehte merkin antaa

Niin sano, Salon Isäntä?

Ei ole turkia yhestä

Kelposta kahen nahasta.

Waan jos Sä satoja annat

Tuhansia tuppoeillet,

Niin minä werkaani wetelen.

Panen Saxa-paltinaisen,

Sillat silkillä siwutan

Suon sammalet sametill',

Veralla wetelät paikat,

Kunniaxi kunnon Herran,

Etuxi mehän Emänän.

Hiijen akka, hiijen eukko,

Hiijen ainua Emäntä!

Korjo nyt koiriaisi

Raiwa nyt rakkiaisi,

Tieltä miehen onnelisen

Tieltä Uroin awuri!

Laita nyt lakia neuwwo,

Koske nyt konia konsti,

Jolla miestä mielyttälet!

Hiihtemääni hiljalleeni

Vetämään weran tielle,

Mehte tulkooni awuxi!

Emäntä hywä tapainen,

Metän Hippa Halliparta!

Pistä miekkaisi mereheen

Jolla Karhun kuaataiaisin

Metän onnen ottelisin,

Ilman muihen tietemetä

Lapin lasten luulemata!

Annika Tapon Emäntä

Naita meiten miehiämme!

Uuwista uroitamme,

Messä mieli tyttärille

Karwa rinnoilla kawota!

Kell' on kaswot kaunihimmat

Sinisimmät silmän ripset,

Kuuliammat kulman karwat

Kuin on miehelle minulle?

Miehen mänty on metällä

Kuunna paistaa kuusen oxat

Hopiana honkan oxat

Päiwänä Petäjän kälkä;

Ohtosen pesän owelle

Mehtä haisuupi hawuillen

Katajoille katkuaapi.

(Kuin on wioittu.)

Ohtoseini ainoseini

Mesi kämmen kiäärösäini,

Emminä sinua pannut

Eikä toinen kumpalini!

Ite hairait hawoilta

Ite wierit wempeleltä,

Kuaawuit koiwun konkelolta

Lepän lenkolta lipeisit,

Puhki kultaisen kupuisi

Rikki marjaisen mahaisi;

Yöt on syxyiset pimiät

Syxyiset hawut liwiet.

(Jos piäällen syöstexeen.)

Tunke turpaisi kulooni

Paina piääsi mättähäsen!

Syö se kultainen korenta

Lepi kielen kantemeisi!

Kätke kynnet karwohoisi

Hampahat, ikenihisi!

Lyöpä lukko luihen piäälle

Haitta hammaisten etehen!

Leukoin lewiemätä

Hampain hajowamata,

Willa suusi! willa on piääsi!

Willa on wiisi hammastaisi!

-- Lyökämme kättä kämmenillä!

(Pewon syntyminen.)

Tuol' on Ohto tuuwiteltu

Kuusen latwan kukan alla,

Pienehen petäjän alla

Rahin rautaisen nenälle.

(Kotiin tuuwessa.)

Lähe kulta kulkemaani

Hopea waeltamaani!

Kultaista kujoa myöten

Hopiaista tietä myöten.

Waskista wajoa myöten;

Wasten warwikko-mäkiä

Kohten wuorta korkiata!

(Kotiin tullessa.)

Pois pojat porstuwista

Piijat pihti puolisista,

Uron tullessa tupaani

Miestän mäntywän sisällen!

Tupa on tehty miesten tulla

Talli hewoisten asua,

Sopiko turpa tupaani

Nenä nelis-soppiseen?

(Piäätä leikatessa.)

Nenän otin Nokolta

Nenän nenättömältä;

"Mitäs sinä sian panet?"

Panen hawun kolmenkannon!

Silmän otin Nokolta

Silmän silmittömältä;

"Mitäs sinä sian panet?"

Panen hawun kolmenkannon!

Korwan otin Nokolta

Korwan korwattomalta;

"Mitäs sinä sian panet?"

Panen hawun kolmenkannon!

(Pääkallon honkaan pannessa.)

Nyt on luihen luske,

Luihen luske, päihän paukeh,

Kowa hammaisten kolina.

Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi · 第 26 / 27 题