Karhun Vakoissa.
(Mehtään mentywään).
Tuolla Korpi kuumottaapi
Salo siintäpi Sininen,
Tuonek mieleni tekööpi
Aiwoni ajatteloopi,
Muihen miesten mehtimaille
Uroisten eri-saloillen.
Neizyt Muaaria Emoinen
Puhas Muori muuollinen,
Entinen Elo-Emäntä!
Lyöten lykky wuaatehisi,
Anti paitoisi paneten
Minun pyytöpäiwinäni,
Sinun anto aikonaisi.
Laske jola juoremaani
Wirka wippelehtemaani,
Ammatti awittamaani.
Suxeni matoo matona,
Koiran' willan kuontalona,
Minun saatua saloon,
Mehti maillen mentywäini
Metän matkalla mustalla
Kowan korwen koitellessa.
Waan jos mehte merkin antaa
Niin sano, Salon Isäntä?
Ei ole turkia yhestä
Kelposta kahen nahasta.
Waan jos Sä satoja annat
Tuhansia tuppoeillet,
Niin minä werkaani wetelen.
Panen Saxa-paltinaisen,
Sillat silkillä siwutan
Suon sammalet sametill',
Veralla wetelät paikat,
Kunniaxi kunnon Herran,
Etuxi mehän Emänän.
Hiijen akka, hiijen eukko,
Hiijen ainua Emäntä!
Korjo nyt koiriaisi
Raiwa nyt rakkiaisi,
Tieltä miehen onnelisen
Tieltä Uroin awuri!
Laita nyt lakia neuwwo,
Koske nyt konia konsti,
Jolla miestä mielyttälet!
Hiihtemääni hiljalleeni
Vetämään weran tielle,
Mehte tulkooni awuxi!
Emäntä hywä tapainen,
Metän Hippa Halliparta!
Pistä miekkaisi mereheen
Jolla Karhun kuaataiaisin
Metän onnen ottelisin,
Ilman muihen tietemetä
Lapin lasten luulemata!
Annika Tapon Emäntä
Naita meiten miehiämme!
Uuwista uroitamme,
Messä mieli tyttärille
Karwa rinnoilla kawota!
Kell' on kaswot kaunihimmat
Sinisimmät silmän ripset,
Kuuliammat kulman karwat
Kuin on miehelle minulle?
Miehen mänty on metällä
Kuunna paistaa kuusen oxat
Hopiana honkan oxat
Päiwänä Petäjän kälkä;
Ohtosen pesän owelle
Mehtä haisuupi hawuillen
Katajoille katkuaapi.
(Kuin on wioittu.)
Ohtoseini ainoseini
Mesi kämmen kiäärösäini,
Emminä sinua pannut
Eikä toinen kumpalini!
Ite hairait hawoilta
Ite wierit wempeleltä,
Kuaawuit koiwun konkelolta
Lepän lenkolta lipeisit,
Puhki kultaisen kupuisi
Rikki marjaisen mahaisi;
Yöt on syxyiset pimiät
Syxyiset hawut liwiet.
(Jos piäällen syöstexeen.)
Tunke turpaisi kulooni
Paina piääsi mättähäsen!
Syö se kultainen korenta
Lepi kielen kantemeisi!
Kätke kynnet karwohoisi
Hampahat, ikenihisi!
Lyöpä lukko luihen piäälle
Haitta hammaisten etehen!
Leukoin lewiemätä
Hampain hajowamata,
Willa suusi! willa on piääsi!
Willa on wiisi hammastaisi!
-- Lyökämme kättä kämmenillä!
(Pewon syntyminen.)
Tuol' on Ohto tuuwiteltu
Kuusen latwan kukan alla,
Pienehen petäjän alla
Rahin rautaisen nenälle.
(Kotiin tuuwessa.)
Lähe kulta kulkemaani
Hopea waeltamaani!
Kultaista kujoa myöten
Hopiaista tietä myöten.
Waskista wajoa myöten;
Wasten warwikko-mäkiä
Kohten wuorta korkiata!
(Kotiin tullessa.)
Pois pojat porstuwista
Piijat pihti puolisista,
Uron tullessa tupaani
Miestän mäntywän sisällen!
Tupa on tehty miesten tulla
Talli hewoisten asua,
Sopiko turpa tupaani
Nenä nelis-soppiseen?
(Piäätä leikatessa.)
Nenän otin Nokolta
Nenän nenättömältä;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
Silmän otin Nokolta
Silmän silmittömältä;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
Korwan otin Nokolta
Korwan korwattomalta;
"Mitäs sinä sian panet?"
Panen hawun kolmenkannon!
(Pääkallon honkaan pannessa.)
Nyt on luihen luske,
Luihen luske, päihän paukeh,
Kowa hammaisten kolina.