Kulerwa Kalewan poika
Läxi soitolla sotaani,
Ilon lyen muilen mailen
Kulleroijen Karjalaani;
Sanoi Isälle sanoman:
Hywästi hywä Isäni!
Isäini elättäjäini,
Itket kös sinä minua?
Koskas tiijät kuolleeini,
Meren jälle jääneheini?
Kansasta katonneeini
Wäeistä wähenneeini?
"En minä sinua itke
Poika toinen tehtäneeni,
Wielä markoa parempi
Taaleria taitawampi!"
Äitiseini kultaiseni!
Minun kaunis kantajaini,
Isäini imettäjäini
Etkös Sä minua itke?
Koskas tiijät kuolleeini
Meren jäälle jäänneeini,
Kansasta katoneeini
Wäeistä wäheneeni?
Älkös surko mun sukuni
Hellitelkö heimoeini,
Jos mina kulollen kuollen
Meren jäällä jähmettynnä!
Jos minä kulollen kuollen
Meren jäällä jähmettynnä,
Sitä surkokoon sukuni
Hellitelköön heimoweini!
"Poikoseini kultaseini
Etkös tunne Äitin iääni,
Äitin sytäntä sylite?
Niin minä sinua itkän
Niin pa parun Poikostaini,
Ett' Lumet näisit niljenexi,
Ja ne niljet sulix' maixi,
Sulat muaat wihoittamaani."