Jot' en toivonut, tiennyt, sen lahjaksi saan.
Yö saapuvi, kirkkaus kulmillaan.
Päiv' synkkeni, yö tuli valoisaks,
suur' pieneksi, pien' yhä suuremmaks.
Kuin keskessä hehkuvan auteren.
Kuin tuoksussa ulapan suolaisen.
On tyhjästä syntynyt ihme uus,
on tuskaisen-suloisin toivottomuus.
On loppunut liike. Paikalleen
jäi kierto maailman uupuneen.
Käsvartensa levitti Kauneus
kuin omaa sen oisi kaikkeus.
On yhtynyt toivo ja toivottomuus,
on seonnut uni ja todellisuus.
Olen verhottu kultaan ja purppuraan.
Mit' en aavistanut, sen lahjaksi saan.