Hst! — Varjoin maailmassa
sa ootko milloinkaan
heit' käynyt katsomassa,
jotk' eivät milloinkaan
voi päästä lepohonsa,
ei mullan rakohon?
He eivät pääse konsa
maan mullan rakohon,
vaan kotiansa vailla
iät kaiket kulkevat.
Kai kuollehilla mailla
he kerran kulkevat,
niin koskaan väsymättä
iät etsein itseään
kuin koskaan syntymättä
he etsi itseään.
V