Tuuti, sieluni, nukkumaan
vieraassa kaupungissa,
raajani hetkeks oikenemaan
vieraissa vuotehissa.
Vieraskodista toisehen,
hotellihuoneesta toiseen.
Tyydy, sieluni iloinen,
sutten kulkuhun moiseen.
Kulkuri-hukka, sa ryömi näin
luolaan, mi sattui vastaan,
tääll' olet seurassa ystäväin
outojen ainoastaan.
Sulle he paljon on jättäneet
tietämätt', tahtomattansa,
itsensä tänne unohtaneet
— vieneet rihkamansa.
On kuin kasvi niin ihmeellinen
täyttäis jok'ainoan loukon,
kukkia kantaisi oksat sen
lukemattoman joukon.
Puun sen tunnen luonani nyt,
puun sen huumaavaisen,
johon on jokainen ympännyt
sielunsa matkalaisen.