Oi Luonto-äiti
käyn luokses nyt.
On pääni raskas
ja väsynyt.
Ma ajatella
koin elämää,
mut mitään voinut
en ymmärtää,
vain turhuus, hulluus
ol' edessäin,
sen sfinksinkasvot
tien päässä näin.
Oi iki-äiti
sun rinnastas
ma tahdon juoda
sun maitoas;
kun vereen saan sen
ja sydämeen,
ma sfinksin eteen
käyn uudelleen.