Entiset. _Kanttori_ tulee maantieltä. _Assessori_ menee
kanttoria vastaan, keskustelevat hiljaa ja assessori
antaa kanttorille rahaa.
HANNA, rouva Turholmille. Katsopas, täti, kuinka hän hymyilee ja
kumartelee orjallisesti!
ROUVA. Se on inhoittavaa!
ASSESSORI. Onhan siinä viisisataa?
KANTTORI. Viisisataa, herra assessori, minä kiitän!
(Puristaa assessorin kättä.)
HANNA. Viisisataa markkaa, kuulitko täti?
ASSESSORI, naisille. Ja nyt lähdemme, rouva Turholm ja neiti Sommar!
Vaununi ovat muutaman askeleen päässä.
KANTTORI rientää kädet ojennettuina Hannaa kohden. Oi, Hanna, kuinka
paljon -- (Hanna pistää käsivartensa rouva Turholmin kainaloon ja
molemmat kääntyvät menemään kanttoriin katsomatta.)
ASSESSORI. Hyvästi, herra kanttori!
KANTTORI nostaa äänettömästi lakkiaan. Mikä kylmä katse! Tuo ei ole
onnellinen enne.
(Katsoo menevien jälkeen. Esirippu laskeutuu.)
Toisen näytöksen loppu.