[1] Tämä vaikeasti suomennettava sana kuuluu ruotsalaisissa
Bergson-käännöksissä »nuflöde».
[2] Sielutieteen pääpiirteet, s. 189.
[3] josta esimerkin tarjoaa Harald Höffding. Hän likipitäin asettaa
yhtäläisyysmerkin »sielullisen synteesin» ja sielunelämän välille
yleensä. Kts. lähemmin Aika 1912, s. 37.
[4] L'automatisme psychologique s. 476.
[5] Sivumennen huomautettakoon tässä siitä omituisuudesta että
ranskalaiset mielellään nimittelevät filosofisia suuntia niiden
alkuunpanijan mukaan; nimitykset »voltairianismi», »renanismi»,
»bergsonismi», ovat käytännössä. Kantilaisuutta nimittävät
ranskalaiset mielellään »kantismiksi», kun sensijaan saksalaiset
puhuvat »transcendentaalisesta idealismista». Tässäkin ranskalaiset
valitsevat helppotajuisimman ilmaisutavan.
[6] Tosin on Renanilla tämän rinnalla laajempikin ja epämääräisempi
filosofian määritelmä: filosofia on vain »une facon de prendre la vie
et les choses» (L'Avenir de la science, s. 55), »une manière de
poésie comme une autre» (Essais de morale etc. s. 455).
[7] Merkityksessä: evankeelisen kristillisyyden maailmankäsitys ja
elämänjärjestys.
[8] »Taistella toivotonta taistelua ja kuolla maineetonna».
[9] _G. Wolff_, Entwicklungsphysiologische Studien. I. Die
Regeneration der Urodelenlinse, Archiv f. Entwicklungsmechanik, I,
1895. Myöskin: Beiträge zur Kritik der Darwinschen Lehre (1898). Itse
ilmiön todenperäisyyden on sen jälkeen todennut m. m. ruotsalainen
_E. Müller Oscar Hertwig_in laboratoriossa Berlinissä (kts. _O.
Hertwig_ Zeit- und Streitfragen der Biologie, Heft 2, Mechanik und
Biologie, 1897, s. 80).
[10] _Spemann_, Zur Geschichte und Kritik des Begriffs der Homologie,
Kultur der Gegenwart -sarjan Allgemeine Biologie (1914) s. 79.
[11] _G. Wolff_, Mechanismus und Vitalismus (2 p. 1905) s. 40.
[12] M.t. s. 20 j.n.e.
[13] M.t. s. 14.
[14] Tämän vuoksi ei myöskään »neovitalismia» voida kuitata
käyttämällä aseina kausaali- ja energiansäilymisprinsiippiä.
[15] Seuraavassa luvussa tulee esitettäväksi, kuinka »mekanistinen
prinsiippi» orgaanisen tapahtumisen alalla tulee lähemmin määrätyksi
»darwinistisen prinsiipin» kautta. Jälkimäisen omaksuminen on
loogillisesti välttämätöntä, niinpian kuin yritetään yhtenäistä
maailmanselitystä ottamalla lähtökohdaksi _epäorgaaninen_
tapahtuminen. Tosin juuri tämän lähtökohdan valinta ei ole
loogillisesti välttämätön.
[16] _Spemann_in ja _Lewis_in kokeet kuvaan _J. Loeb_in mukaan,
Vorlesungen über die Dynamik der Lebenserscheinungen. 1906. s. 302.
[17] _Spemann_, Kult. d. Geg., Allg. Biol. s. 83.
[18] Vrt. esim. »kehitysmekaniikan» perustajan Hallen professorin
_Wilhelm Roux_'n lausuntoa _Driesch_istä: »Mitä tulee Drieschiin,
meidän on, vastustaessamme häntä teleologina, tunnustettava, että
tämä tutkija on käyttänyt teleologisia hypoteesejaan usein
terävänäköisellä tavalla hyväkseen ja on kokeittensa tuloksilla
suuresti edistänyt kehityksen mekaniikkaa koskevaa tutkimusta.» _W.
Roux_, Die Entwicklungsmechanik (Vortr. und Aufsätze, Heft I) 1905,
s. 269.
[19] _Hume_, Enquiry Concerning Human Understanding, neljäs luku,
edell. osa.
[20] m. t. seitsemäs luku, edell. osa.
[21] _Wundt_, Über psychische Causalität, Phil. Studien 10 (1894) s.
109.
[22] M.t. neljäs luku, edell. osa.
[23] M.t. viides luku, jälk. osa.
[24] M.t. neljäs luku, jälk. osa.
[25] _W. Roux_, Über kausale und konditionale Weltanschauung (1913)
s. 11. (Osaksi minun harventamani.)
[26] _W. Roux_, Die Entwicklungsmechanik (Vorträge und Aufsätze über
Entwicklungsmechanik, Heft I) 1905, s. 135. Roux'n kanta on eräiden
muiden biologien taholta saanut osakseen ankaraa vastustusta--
kysymyksenalainen väittely on loogillisessa suhteessa hyvin
opettavainen. Kts. m.m. _O. Hertwig_, Zeit- und Streitfragen der
Biologie, Heft 2, Mechanik und Biologie, 1897, _M. Verworn_, Kausale
und konditionale Weltanschauung, 2 painos 1918. Sama Hertwig
osoittautuu kuitenkin itse »ante-humelaisen» kausaalikäsityksen
kannattajaksi, kun hän m.m. lausuu: »Prosessi, jota sanalla 'kehitys'
tässä ymmärretään, rakentuu milloin enemmän, milloin vähemmän
pitkästä sarjasta muodonmuutoksia tai metamorfooseja, joista
aikaisemmin esiintyvä on sitä seuraavan ennakkoehto, ts. on siihen
_syyn ja seurauksen_ loogisessa suhteessa.» (Das Werden der
Organismen, 2 pain. 1918 s. 174).
[27] Lukuunottamatta sitä kylläkin huomattavaa nykyisten
luonnontutkijain ryhmää (_Mach, Ostwald, Poincaré, Ziehen_ y.m.),
jotka--osaksi nimenomaan _Hume_en liittyen--tietoisesti harrastavat
tieteittensä loogillisten perusteiden selvittelyä.
[28] _H.S. Jennings_, The Behaviour of the lower Organisms.
Käytettävänäni on vain saksalainen käännös: Das Verhalten der
niederen Organismen (2 painos 1914), s. 392.
[29] Esim. _Becher_, Naturphilosophie (Kultur der Gegenwart
-sarjassa) 1914 s. 104.
[30] _v. Kries_, Logik (1916) s. 93. Kuuluisan fysiologin ja
ajattelijan tietoteoreettinen kanta, jonka hän esittää mainitussa
laajassa teoksessaan, on kyllä muuten muistutuksille alttiina.
[31] Kts. seuraavaan esim. _Wallach_in kirjoitusta Organische Chemie.
Kultur der Gegenwart -sarjan _Chemie_-osassa ss. 197-257.
[32] Loogillisessa katsannossa aivan samantapainen ilmiö havaitaan
»alkuaineiden periodisessa järjestelmässä». Senkautta että
alkuaineitten ominaisuudet ovat niiden atomipainojen »periodisia
funktioita», saattoi _Mendelejeff_ ennakolta sanoa kolmen
tuntemattoman ja myöhemmin keksityn alkuaineen ominaisuudet, joiden
kohdalla järjestelmässä oli aukkoja.
[33] _Becher_, Naturphilosophie s. 115.
[34] _Schopenhauer_, Die Welt als Wille und Vorst. (ed. 1881) II. s.
145.
[35] _Kirchoff_, Vorlesungen über mathematische Physik und Mechanik,
1877.
[36] Vrt. _E. Albrecht_, Die »Überwindung des Mechanismus» in der
Biologie. Biol. Centralbl. XXI (1901) s. 101 ja seur.
[37] _Hume_, m. t. 7 luku, edell. osa.
[38] _M. Wentscher_, Über physische und psychiche Kausalität (1896),
s. 74.
[39] Kts. esim. _Mill_, Logiikka, III kirja, 5 luku, 9 §.
[40] Aivan samanlaisten spekulatiivisten ajatuskehittelyiden kautta
kuin yllä on kuvattu saadaan absoluuttisen, kaikkea sisältöä
puuttuvan »minän» käsite syntymään. Kun tämä absoluuttinen »minä»
sitten »pyrkii», on toimivan psykofyysillisen yksilön sijaan astunut
metafyysillinen kompleksi, joka vapauttaa kaikista kysymyksistä. On
mieltäkiinnittävä psykologinen kysymys, kuinka teräviltä
ajattelijoilta, kuten _Th. Lipps_iltä, on voinut jäädä huomaamatta,
että tällaisen spekulatiivisen keinottelun kautta sielutieteen
tärkeimmät problemit vain on saatettu ratkaisumahdollisuuksien tuolle
puolen, mutta ei suinkaan ratkaistu; onhan »minän» »pyrkiminen»
edelleenkin kompleksi oloseikka, joka antaa aihetta kysymyksiin.
[41] Koko kysymys »tajunnanelementeistä» ja pyrkimys redusoida kaikki
tai ainakin kaikki intellektuaaliset tajunnansisällöt
aistimuskomplekseiksi, on katsottava vanhentuneeksi senjälkeen kuin
kokeellinen itsehavainto on osoittanut, että korkeamman asteen
ajatus- y.m. elämyksiä ei läheskään aina voida fenomenologisesti
eritellä.
[42] Kts. tutkimustani Über die Motivation und die Entscheidung
(väitöskirja 1916).
[43] _Lotze_, Kleine Schriften I (1885) s. 172.
[44] _Müller & Pilzecker_, Experimentelle Beiträge zur Lehre von
Gedächtnis (1900) s. 35.
[45] _Lewandowsky_, Über Abspaltung des Farbensinnes durch
Herderkrankung, Berl. kl. Wochenschr. (1907) s. 1444. Monatsch. f.
Psychiatrie XXIII. _Poppelreuter_, Die psychischen Schädigungen durch
Kopfschuss im Kriege I, 1917.
[46] _Valkenburg_, Zur Kenntnis der gestörten Tiefenwahrnehmung. D.
Zschr. f. Nervenheilkunde 34 (1908).
[47] _Balint_, Seelenlähmung des »Schauens», Monatschr. f.
Psychiatrie und Neurol. (1909) XXV.
[48] _Goldstein_ und _Gelb_, Zeitschrift für die ges. Neurol. und
Psychiatrie 41, 1918.
[49] _O. Selz_, Die Gesetze des geordneten Denkverlaufs (1912) s.
261.
[50] _H. Liepmann_, Das Krankheitsbild der Apraxie, Monatschr. f.
Psychiatrie VIII, 1900, s. 1. Vrt. myös: Über Störungen des Handelns
bei Gehirnkranken, 1905.
[51] _Liepmann_, Über Störungen des Handelns, s. 40. Itse
liikuntokyvyn täydellinen säilyminen kävi ilmi m.m. siitä, että
potilas pystyi suorittamaan yksityisiä--kuten _Liepmann_ otaksuu,
sensomotoorisen »lyhytsulun» kautta tapahtuvia--liikkeitä, esim.
napittamisen, kunhan hän vaan sai reijän ja napin sormiinsa.
[52] Vrt. _v. Monakow_, Die Lokalisation im Grosshirn und der Abbau
der Funktion durch kortikale Herde, 1914, s. 562.
[53] Studien über motorische Apraxie, 1905.
[54] _v. Monakow_, m. t. s. 494.
[55] Vrt. _Wundt_, Über psychische Causalität und das Princip des
psychophysischen Parallelismus, Phil. Studien, 10 (1894) s. 38.
[56] _Lotze_, Mikrokosmus, I (neljäs painos, 1884) s. 321.
[57] _Lotze_, Kleine Schriften I, s. 193.
[58] _Lotze_, Mikrokosmus I, s. 322.
[59] m. t. s. 339.
[60] Kts. m.m. _E. Becher_, Zeitschrift f. Psychol. 45 (1907).
[61] Kuten myöhemmin tulee esitettäväksi, ei myöskään psykologinen
vitalismi voi välttää tätä johtopäätöstä, mikäli se on tosiseikkain
kanssa sopusoinnussa ja tekee vain välttämättömät olettamukset.
Perustelu on silloin kuitenkin toinen kuin yllä.
[62] Principles of Psychology I s. 138 ja seur.
[63] Mikä tosin myös, kuten on osoitettu, voidaan lausua puhtaasti
fysiologisin termein: samat syyt, jotka aiheuttavat psyykillisten
ilmiöiden esiintymistä, vaikuttavat, että näiden fysiologiset
rinnakkaisprosessit tapahtuvat erikoisella, mutta mainittuihin syihin
nähden täysin lainmukaisella tavalla.
[64] Phil. Stud. 10, s. 46.
[65] _O. Hertwig_, Das Werden der Organismen (2 p. 1918), s. 37.
[66] M.t. s. 80.
[67] Kts. siitä m.m. _O. zur Strassen_, Die neuere Tierpsychologie,
Leipzig 1908. _Georges Bohn_, La nouvelle Psychologie animale, Paris
1911.
[68] Versuch einer neuen Nomenclatur etc. Biol. Zentralbl. 19, s.
517.
[69] _J.v. Uexküll_, Biologie und Psychologie in ihrer Stellung zur
Tierseele, Ergebnisse der Physiol. I, 1902, s. 227 j.n.e. (Sietää
mainita, että _Uexküllin_ tietoteoreettinen kanta ei ole naivia
materialismia, vaan raffinoitua kantilaisuutta.)
[70] _J. Loeb_ alkaa teoksensa Vorlesungen über die Dynamik der
Lebenserscheinungen näin: »Seuraavissa luennoissa tarkastelemme
eläviä olentoja kemiallisina koneina, jotka olennaisesti rakentuvat
hyytelömäisestä materiaalista ja joilla on se omalaatuisuus, että ne
automaattisesti kehittyvät, pitävät itsensä hengissä ja jatkavat
sukuaan.»
[71] _Jennings_, The Behaviour of the lower Organims 1906. Das
Verhalten der niederen Organismen 2 pain. 1914.
[72] Claparèdren esitelmä teoksessa »Über Tierpsychologie» (1909)
tarjoaa niistä yleiskatsauksen.
[73] _Jennings_, m. t. s. 402 jne. _Bohn_, m. t. s. 68 jne.
[74] »Die teleologische Mechanik der lebendigen Natur», Archiv. f. d.
ges. Physiol. 15 (1875).
[75] _W. Roux_, Die Selbstregulation, ein charakteristisches und
nicht notwendig vitalistisches Vermögen aller Lebewesen. (Nova Acta,
Abhandlungen d. K. Leop.-Carol. Deutschen Akademie der Naturforscher
Bd. 100, Nr. 2. Halle 1914) s. 53.
[76] Kts. väitöskirjaani »Über die Motivation und die Entscheidung»
(1916) s. 77 ja tutkimustani »Über ideatorische Koordinationen» Suom.
Tiedeakatemian A-Sarja (1917).
[77] _H. Lotze_, Leben u. Lebenskraft, _Wagner_in Handwörterbuch der
Physiologie I (1842) Kleine Schriften I (1885) s. 153.
[78] _W. Roux_, Die Selbstregulation, s. 29.
[79] Kts. _W. Roux_n yleiskatsausta esitelmässä »Die
Entwicklungsmechanik» (1905) s. 80 j.n.e.
[80] _Jennings_, Die niederen Organismen s. 542 j.n.e.
[81] M.t. 538.
[82] _Fr. Goltz_, Beiträge zur Lehre von den Functionen der
Nervenzentren des Frosches, 1869, s. 59.
[83] Die Arbeit der Verdauungsdrüsen, Wiesbaden 1898.
[84] Zur Analysis der Wirklichkeit (1875), s. 454 j.n.e.
[85] Korkeammassa sieluntoiminnassa niin runsaasti tavattaviin
moninaisiin yleisempiin ja erikoisempiin regulatioihin eli
»ideatoorisiin koordinatioihin» nähden viittaan aikaisempiin
tutkimuksiini, eritt. »Über ideat. Koord.»
[86] On sitäkin vähemmän tarpeen tämän käsitteen valaisemiseksi käydä
antamaan näytteitä vanhoista spekulatiivisista psykologeista, joita
vastaan _Herbart_ ja _Wundt_ ovat taistelleet, kun »kykypsykologia»
yhä vieläkin yksinvaltiaana--mutta luonnollisesti käsitteellisesti
selvittämättömässä muodossa--hallitsee jokapäiväistä käsitystä
psykologisista seikoista.
[87] _Driesch_, Philosophie des Organischen (1909) II, s. 186.
[88] _Driesch_, m. t. II, s. 102. Mutta viisikymmentä sivua myöhemmin
luemme samassa teoksessa: »Voidaan myös sanoa, että aivojen eri
osilla, esim. selkärankaisten isoilla ja pienillä aivoilla, on
erilaiset entelekhiat. Näin voimme itse asiassa puhua entelekhioiden
arvon tai arvojärjestyksen mukaisesta järjestyksestä.» Ristiriita on
mahdollisimman räikeä. Tämä ei ole ainoa kohta, missä _Driesch_
ajatusrakennelmissaan osoittaa silmäänpistävää horjuvaisuutta. _G.
Wolff_ on huomauttanut toisesta samantapaisesta kohdasta (Mechanismus
und Vital. s. 45 j.n.e.). Ainoastaan spekulatiivisella pohjalla voi
tällaisia ilmiöitä päästä kehittymään.
[89] _Driesch_, m. t. I, s. 162.
[90] _J. Schultz_, Die Maschinentheorie des Lebens, 1907. s. 26.
[91] Kohta on _Darwin_in kasvien liikuntoja käsittelevästä teoksesta,
jota siteeraan _Pauly_n mukaan, Darwinismus und Lamarckismus (1905),
s. 189. Harvennus minun.
[92] Über Psychomorphologie, Archiv f. Entwicklungsmechanik (1907)
24, s. 688.
[93] _Roux_, Die Selbstregulation (1914), s. 71.
[94] Science et Méthode (1909), s. 43 j.n.e.
[95] Kts. _Driesch_, Der Vitalismus als Geschichte und als Lehre,
1905.
[96] Nojaudun seuraavassa _J.B. Stallo_n teokseen: Die Begriffe und
Theorien der modernen Physik (2 p. 1911), s. 40 jne.
[97] On huomattava, että _Newton_, samoinkuin useimmat muut uudenajan
suuret luonnontutkijat, oli mekaanisen luonnonkäsityksen kannattaja;
hän piti vain painetta ja työntöä käsitettävinä aineen
vaikutustapoina, »kaukovaikutusta» sensijaan käsittämättömänä. Ja
_Newton_ koetti senvuoksi selittää jälkimäisen edellisten avulla.
[98] _H. Lotze_, Leben. Lebenskraft, _Wagner_in Handwörterbuch der
Physiologie I 1842 (Kleine Schriften I, 1885).
[99] _E. du Bois-Reymond_, esipuhe teokseen »Untersuchungen über
thierische Elektrizität», 1848 (Reden, zweite Folge 1886).
[100] Reden II, s. 17.
[101] Kts. esim. _Helmholtz_, Vorträge und Reden I (1884), s. 351.
[102] Kts. esim. _E. Becker_, Das Gesetz der Erhaltung der Energie,
Zeitschrift für Psychologie 46 A, 1907.
[103] _M. Hartog_, Problems of Life and Reproduction. Lontoo 1913, s.
218. Kuvaavana esimerkkinä siitä, kuinka vähän ihmisten yleisiin
käsityksiin vaikuttavat yksityiset tosiseikat ja kuinka paljon ajan
virtaukset, saattaa mainita että _Wöhler_, joka valmisti ensimäisen
orgaanisen synteesin (virtsa-aine, 1828) oli vitalisti.
[104] Kts. seuraavaan _R. Heidenhain_, Beiträge zur Histologie und
Physiologie der Dünndarmschleimhaut, _Pflüger_in Archiv. 43 (1888).
Suppl. _Heidenhain_ Neue Versuche über die Aufsaugung im Dünndarm
_Pflüger_in Archiv. 56 (1894).
[105] _Hartog_ m. t. s. 220.
[106] _Heidenhain_, _Pflüger_in Archiv. 56 (1894), s. 581.
[107] Se on julkaistuna hänen oppikirjassaan Lehrbuch der
physiologischen und pathologischen Chemie. Tämä ei ole ollut
käytettävissäni, vaan olen ollut pakoitettu turvautumaan
referaatteihin, joista laajin _A. Wagner_in kirjassa Geschichte des
Lamarckismus, ss. 173-176.
[108] Zellenmechanik und Zellenleben. Verhandlungen deutscher
Naturforscher und Ärzte 1908.
[109] _Jennings_ m. t. s. 533.
[110] M.t. s. 24.
[111] Tropismiteoriasta kts. m.m. _J. Loeb_, Vorlesungen über die
Dynamik der Lebenserscheinungen, s. 205 j.n.e. Sama, Die Bedeutung
der Tropismen für die Psychologie 1909. _G. Bohn_, La Nouvelle
Psychol. animale (1911), s. 19 j.n.e.
[112] _J. Loeb_ Hampurin monistikongressissa 1911.
[113] _Jennings_ m. t. s. 389. Ainoastaan »galvanotropismiin» nähden
näyttää vanha teoria olevan oikeassa.
[114] Kts. esim. _Fr. Doflein_, Der Ameisenlöwe 1916, vars. s. 71.
[115] _W. Roux_, Die Entwicklungsmechanik 1905, s. 17-18. Edelliseen
vrt. _Roux_'n aikaisemmin siteerattua lausuntoa eräässä toisessa
(myöhemmässä) kirjoituksessa: »Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö
aina tule jäämään jäljelle suurta, mekanistisesti ratkeamatonta
jäännöstä.»
[116] Kokonaan lukuunottamatta sitä, että radioaktiivisten aineiden
atomit todettavasti muuttuvat.
[117] Über die Grenzen des Naturerkennens, Reden I 1886, s. 105-6.
[118] _Schopenhauer_, Die Welt als Wille und Vorstellung I, Anhang.
[119] »Se, mitkä voimat määräävät kiteisten kappaleitten
mikrokosmoksen ja jotka siis estävät sen, että pienimmät osaset
liikkuvat sekasortoisesti toistensa läpi, ja jotka pikemminkin
pakottavat ne liikkumaan määrättyjen säännöllisten keskusten
ympärillä, tämä suuri arvoitus odottaa yhä edelleen vastaustaan.»
(_Fr. Rinne_, Allgemeine Kristallographie und Mineralogie Kultur der
Gegenwart, Chemie, 1913, s. 543.)
[120] _Virchow_, Der alte und der neue Vitalismus. _Virchows_ Archiv
für pathol. Anatomie 9, 1856.
_Claude, Bernard_, Leçons sur les phénomènes de la vie, 1878-9.
(Jälkimäistä siteeraan _Drieschin_ mukaan, Der Vitalismus 1905, s.
102 j.n.e.)
[121] Esim.:
_Th. W. Engelmann_, Über des Einfluss der Reizstärke auf die
Fortpflanzungsgeschwindigkeit der Erregung im quergestreiften
Froschmuskel, _Pflüger_ in Archiv 66 (1897) s. 589.
»Positiivinen olettamus siitä, mihin muunlaisiin prosesseihin
johtaminen sitten voisi perustua, näyttää tuskin ajankohtaiselta.
Riidanalaista saattaa olla jopa se, eikö fysiologisessa ärsytyksessä
ja ärsytystilan edelleen johtumisessa ainakin osittain ole kysymys
energiamuodoista, jotka eivät ylipäänsä lainkaan voi ilmetä elävän,
ärsytyksiä vastaanottavan substanssin ulkopuolella.»
_L. Rhumbler_, Zellenmechanik und Zellenleben, Verhandlungen
deutscher Naturforschen und Ärzte, 1904, s. 89.
»... tällä ei ole tietenkään vielä sanottu, etteikö organismissa
voisi esiintyä energiatapoja, joita ei sen ulkopuolella esiinny.»
»Fenomenologista dualismia» elollisen ja elottoman välillä kannattaa
myös _A. von Tschermak_ uudessa huomatussa teoksessaan Allgemeine
Physiologie I, 1 s. 43 (1916). Sen mukaan fysiologia ei ole vain
sovellettua fysiikkaa ja kemiaa, vaan elämä on erikoinen
ilmiökompleksi, joka on itsenäisen tutkimuksen esine. _Tschermak_
huomauttaa myös, että biologian »hienoimmat henget» ovat tällaista
käsitystä edustaneet.
[122] _O. Hertwig_, Zeit- und Streitfragen der Biologie, Heft 2.
Mechanik und Biologie 1897. Sama, Die Entwicklung der Biologie im 19.
Jahrhundert, Verhandlungen deutscher Naturforscher und Ärzte, 1900.
Sama, toinen luku teoksessa Das Werden der Organismen (2 p. 1918).
[123] Ohimennen saattaa mainita, että _Marcus Hartog_ (Problems of
Life and Reproduction, s. 122 j.n.e.) koettaa tunnettujen
ihmeellisten tumanjakautumiskuvioitten perusteella osoittaa, että
elävän solun jakautumisessa vaikuttaa tekijä, joka eniten muistuttaa
elektrostaattisia voimia, mutta itse asiassa ei ole tällainen eikä
mikään muukaan tunnettu voima. _Hartog_ nimittää sitä
»mitokinetismiksi».
[124] _O. Hertwig_, Das Werden der Organismen, s. 636. Vrt. myös s.
661, 669.
[125] _W. Roux_, Die Selbstregulation, s. 18-19.
[126] Jos _Hertwigin_ y.m. nykyajan biologien tavoin otaksutaan, että
elollinen luonto on syntynyt elottomasta. Nykyajan luonnontutkijain
yleisenä käsityksenä on tämä seuraavassa ilman muuta omaksuttu.
Nimenomaan on kuitenkin huomautettava, että mikään loogillinen
välttämättömyys tämä käsitys ei ole. Ajatusmahdollisuutena on jopa
päinvastainenkin oletus otettava huomioon! Myöskään ei myöhemmin
yrittämämme vitalismin psykologinen kumoaminen ole riippuvainen
siitä, miten »darwinistista prinsiippiä» arvostellaan.
[127] Kts. esim. Das Wesen des Lebens, Kultur der Gegenwart, Allg.
Biol.
[128] Allg. Biologie (Kult. d. Geg.).
[129] Siitä kts. _Johannsen_in, _Baur_in y.m. tunnettuja oppikirjoja.
_Mendel_in tutkimukset ovat ilmestyneet myös _Ostwald_in Klassikkojen
sarjassa ja ruotsiksi _R. Larsson_in kääntäminä (Försök med
växtbastarder, 1917).
[130] Kts. m.m. _Hetmholtz_in lausuntoa vuodelta 1869, Vorträge und
Reden.
[131] Kts. esim. _zur Strasser_in syvällistä tutkielmaa Die
Zweckmässigkeit, Allg. Biol. (Kult. d. Geg.).
[132] _Weismann_, Die Selektionstheorie, 1909, s. 4-5.
[133] _E. Becher_, Naturphilosophie, s. 402.
[134] Kts. _A. Pauly_, Darwinismus und Lamarckismus, s. 29.
[135] _Hertwig_, m. t. s. 661.
[136] Logik (1916) ss. 132-134.
[137] Das Werden der Organismen, s. 46.
[138] M.t. s. 660.
[139] M.t. 650.
[140] M.t. s. 238 j.n.e.
[141] Die Elemente der empirischen Teleologie. 1899.
[142] M.t. s. 57.
[143] M.t. s. 62.
[144] M.t. s. 81.
[145] Vrt. _J. Schultz_, Die Maschinentheorie des Lebens, s. 29.
[146] Philosophie des Organischen, 2 osaa, 1909.
[147] _Driesch_, m.t. I, s. 142.
[148] Kts. Zeitschrift f. Psychologie 45 (1907).
[149] Tämä käy vielä selvemmin ilmi hänen myöhemmästä julkaisustaan
»Leib und Seele, Eine prüfung des psychophysischen Hauptproblems»,
1916, jossa _Driesch_ tarjoaa erään merkillisen »todistuksen»
parallelismia vastaan.
[150] Phil. d. Org. II, s. 78.
[151] M.t. II, s. 142.
[152] M.t. s. 93.
[153] M.t. I, s. 147.
[154] M.t. II, s. 135 j.n.e.
[155] Mechanismus und Vitalismus s. 39 j.n.e.
[156] _O. Hertwig_, Das Werden der Organismen, s. 62.
[157] _J. Schaxel_, Die Leistungen der Zellen bei der Entwicklung der
Metazoen, 1915, ss. 127-196.
[158] Selostan _Roux_'n mukaan Die Selbstregulation, s. 58 j.n.e.
[159] Mainitessaan yhdessä kohdin superregeneration (I, s. 115)
_Driesch_ huomauttaa siinäkin omituisella tavalla ilmenevän
»kokonaisuuden» vaikutuksen, mutta mitenkä tämä on sovitettava yhteen
ilmiön epätarkoituksenmukaisuuden kanssa, siitä hän ei puhu mitään.
Tämä on kai selitettävissä niin, että _Driesch_illä teleologinen
näkökohta yleensäkin on vähemmän arvoinen kuin kysymys: koneellista
vaiko epäkoneellista tapahtumista?
[160] _Pflüger_, Die sensorischen Functionen des Rückenmarcks 1853,
s. 124 j.n.e.
[161] _Sherrington_, The integrative action of the nervous System,
1906, s. 114 j.n.e.
[162] _Goltz_, Beiträge zur Lehre von den Functionen der
Nervenzentren des Frosches, 1869, s. 109.
[163] _Pflüger_, m.t.s. 25.
[164] Götting, gel. Anzeigen, 175-176 Stück (1853), s. 1771.
[165] Seuraavaan todisteluun ei vaikuta se seikka, että nykyaikaisen
fysiologian käsitys isoaivottoman sammakon kyvyistä on toinen kuin
_Goltz_in (_Goltz_in kuvaamat ilmiöt esiintyvät vasta kun myöskin
väliaivot ovat vahingoittuneet). Kts. _Tigerstedt_, Lehrbuch der
Physiologie II, s. 379 (3 pain.)
[166] M.t.s. 63.
[167] M.t.s. 66 j.n.e.
[168] A. Wagner, Neovitalismus II, Zeitschr. f. Phil. und phil.
Kritik Bd. 136-137 (1909-1910), s. 147.
[169] Asialliselta kannalta on _Pauly_n oppia aivan murhaavasti
arvostellut hänen kriitillinen vitalistinen asekumppaninsa _G. Wolff_
(Die Abstammungslehre 1907), _Wolff_ huomauttaa m.m. mitenkä
sentapainen erinomaisen tarkoituksenmukainen veren ominaisuus kuin
että se tullessaan ilman kanssa kosketuksiin _hyytyy_, on
psykolamarckismin kannalta, kaikista sen apuhypoteeseista huolimatta,
täydellisesti selittämätön, koska tämä veren ominaisuus tulee
käytäntöön vasta senjälkeen kuin se jo on poistunut ruumiista, joten
ruumiin »tarpeet» eivät voi siihen enää vaikuttaa. Kts. myös _E. v.
Aster_, Über die erkenntnistheoretischen Grundlagen der biologishen
Wissenschaften, Vierteljahrschrift wiss. Philos. N. F. 5. 1906. S.
397 j.n.e.
[170] _S. Becher_, Seele, Handlung und Zweckmässigkeit, _Ostwald_in
Annalen der Naturphilosophie 10 (1911), s. 269 j.n.e. _E. Becher_,
Naturphilosophie 1914, s. 405 j.n.e. Leben und Beseelung,
Verhandlungen d. Naturf. und Ärzte 1912.
[171] _E. Hering_, Über das Gedächtnis als eine allgemeine Funktion
der organisierten Materie, 1870; uudestaan julkaistu _Ostwald_in
klassikkojen sarjassa 1905.
[172] _R. Semon_, Die Mneme als erhaltendes Prinzipien Wechsel des
organischen Geschehens, 2 p. 1912. Die mnemischen Empfindungen, 1909.
[173] _Hering_, m.t.s. 12.
[174] Kts. _M. Planck_, Die Stellung der neueren Physik zur
mechanischen Weltanschauung, Verhandlungen deutscher Naturf. und
Ärzte, 1910.
[175] »Kun korvat, kieli ja nenä ovat poistetut, tulevat tosin
muodot, luvut ja liikkeet säilymään, mutta ei hajut, maut ja äänet,
joista luulen, että ne elollisen olennon ulkopuolella ovat pelkkiä
nimiä», lausui Galileo Galilei.