Johtajatar kysyi minulta aamulla:
-- Lapseni, ettekö nyt ollenkaan ajattele nuorta miestä?...
Keskeytin hänet kiihkeästi:
-- Oi! äitini, mikä ajatus! näettehän ettei hän edes tule kappeliin
enää...
En sanonut niin salatakseni jotain, vaan siksi että tunsin kysymyksen
loukkaavan minussa jotakin, joka on -- en tiedä mitä -- puhtautta,
kainoutta.
Ja minä olen koko päivän koettanut poistaa Julienia ajatuksistani,
tunsin varsin hyvin, että hän tuottaa minulle häpeää.