Annoin hänen tulla eilen illalla sanoakseni hänelle mitä hänestä
ajattelin; mutta hän on minua paljon onnettomampi, lohduttomampi,
olemme molemmat hyvin onnettomat.
Minun käy häntä sääli. Pidin kauvan aikaa hänen molempia käsiään
lohduttaakseni häntä. Tunsin itseni hyvin voimakkaaksi ja hän oli hyvin
heikko. Sanoin hänelle hyvin kauniita, hyvin viisaita sanoja, olin
ylpeä. Tunsin itseni jaloksi, hyväksi. Annoin hänelle anteeksi. Hän
ymmärsi tehneensä väärin, oikein äärettömän väärin; hän oli hämillään,
murtunut, mutta hän lausui:
-- Ette tiedä miten vaikeata on olla järkevä, kun rakastaa kuten minä
teitä rakastan...
En ymmärrä, mutta olen tyytyväinen tämän keskustelumme johdosta.
On niin suloista tuntea itsensä, kuten minä tunsin, tyyneeksi,
hallitsevaksi, etevämmäksi.
Minä vaikutin häneen.