Olen itkenyt koko yön; minua kiusaa juuri varmuus siitä, että äiti
prioritar antaisi minulle anteeksi.
Äitini, kiitän sinua siitä, että miltei aina peität sydämesi, ettet
anna minun tietää miten syvä ja hyvä sinä olet.
Näin sinut aamulla kirkossa; näytit ankaralta ja ajatuksiisi
vaipuneelta, tunnuit välinpitämättömältä meidän kaikkein suhteen. Sinua
ei uskalla lähestyä, sinua kunnioittaa, sinua jumaloi, ei tiedä aina
miten hyvä sinä olet. Sinua pelkää, joskus suuttuu sinulle. Siksi voi
tehdä niinkuin minä teen...