Rakastan luostariani. Se on vilponen, se on kaunis, se on kuin
posliinista tehty; mutta kappeli on raskas; sen vaikuttanevat alttari,
maljakot, kynttiläkruunut, sen vaikuttanevat matto, suitsutus, laulut
ja rukoukset. Rakastan kappeliani, se on minulle niin pyhä, mutta se
saa joskus sydämeni suruiseksi, kun sitävastoin luostariin aurinko
tulvailee sisään kirkkaiden, valkoisten ikkunaruutujen lävitse ja
niin monelta taholta, että luulee ilmassa olevan viisitoista pientä
aurinkoa, jotka toinen sieltä, toinen täältä tulevat istumaan kaikille
ikkunalaudoille.