Tiedän että olen kaunis, että olen nuori, minä tunnen sen. Tunnen
elämäni ja nuoruuteni joka hetki; tiedän että sileän pukuni alla on
pehmeä ruumis, joustavat jäsenet. En ole sitä koskaan ennen ajatellut.
Luulin että nunnat olivat aina vain nunnia, mutta nyt tiedän, että jos
he ovat ilman pukujaan ja huntujaan, niin he ovat alastomia.
Rippi-isämme ei tiedä sitä; jos hän sen tietäisi, ei hän kohtelisi
meitä niin ankarasti, hän määräisi meille pitkiä katumustöitä, hän
ei ohitsemme kulkiessaan niistäisi nenäänsä niin äänekkäästi, hän
katselisi meitä joskus hymyillen ja olisi hyvä.
* * * * *
Sisar Marthe on onnellisin täällä, hän istahtaa illoin puutarhaan ja
oihkii. Hän on kuin pysähtyvä juna. Hän puhaltaa itsestään kaiken
jälellä olevan höyryn, kaiken jälellä olevan voiman, ja sitten hän on
tyytyväinen.
Liljan huokausta, liljan, joka on kuin kello, missä on neljä halkeamaa
ja mikä on käännetty ylösalaisin, ei hän kuule, eikä myös satakielen
laulua; jos illan unelmat tunkeutuisivat hänen mieleensä, niin huiskisi
hän ne pois kuin kärpäsen, joka pyörii nenän ympärillä...