Eräs nuori mies oli aamulla kappelissa.
Hän ei ollut siellä messun vuoksi; hän hymyili koko ajan; hän oli
tullut katsomaan taulua, joka riippuu kappelissa ja joka on erittäin
arvokas maalareille...
* * * * *
Sisar Marthe on todellakin palvelijasielu. Äskettäin, kun suutuin
eräästä muistutuksesta, jonka hän lausui koruompelukseni johdosta,
sanoi hän minulle:
-- Sinä et ole nöyrä, sisar.
Hän puhuu aina nöyryydestä, hän on nöyrä, hänen liikkeensä ovat
vailla tyyneyttä, hänen katseensa väistää, ja on kuin hänen kätensä
pyytäisivät anteeksi sitä, että ne ovat käsiä.
Minä olen ylpeä.
Siksi, että se on kaunista ja että olen nuori, siksi olen ylpeä.
Mennessäni toisten nunnien kanssa kirkkoon tai aterialle tai kävelylle,
sanon itselleni: "Minä olen minä, ja muut sisaret ovat muut sisaret".
Kun sisar Marthe, joka huohottaa rukoillessaan, polvistuu vieressäni
penkissä, ajattelen: "Sisar, älä toki niin kovaa huohottele; näen sinut
ja minä rupean halveksimaan sinua".
Rakastan äiti prioritarta siksi että hän on ylpeä. Hän vetäisee
hienosti viittaansa, kun joku meistä menee liian liki häntä.
Minä olen ylpeä.
Mutta sinun edessäsi, Herra, olen kuin maassa kasvava mansikankukkanen;
olen muratti joka painautuu kiinni sinun kirkkosi kiviseinään, olen
sinun huokauksesi huokaus, tuska sinun puhkaistussa kyljessäsi, ja minä
olen pyhän Magdaleenan hiukset sinun jaloillasi...