AHLSTRAND. Malttakaahan! Tämän tilauksen hyvin täyttämisestä riippuu
koko tulevaisuus —
GARP. Jos tahdotaan saada työ hyvin tehdyksi, niin pitää työväki pitää
tyytyväisenä.
AHLSTRAND. Sitä tarkoitankin. Mainitsemani ajan jälkeen olen valmis
keskustelemaan —
GARP. Mutta ette nyt?
AHLSTRAND. Nyt en voi. Sanoinhan.
GARP. Te ette tahdo?
AHLSTRAND (Hetken vaitiolon jälkeen.) En. Jos teette työlakon, annan
minä liikkeen seisahtua. Hankin uutta työväkeä ja alan alusta.
GARP. Sitä en usko.
AHLSTRAND. Ei siis maksa vaivaa jatkaa keskustelua. — Te olette
eroitetut toimestanne. Tyttäreni ei mene poikanne kanssa naimisiin.
Loput hoitakaa miten tahdotte! Työlakolla saatte satoja ihmisiä
leivättömiksi, poikanne ja minun tyttäreni onnettomiksi, mutta ette
etuja työmiehille. Peruuttamalla vaatimuksenne pysyy työväen tila
ennallaan, leipää ja lämpöä on kaikilla ja lastemme onni on taattu.
Näin on asia todellisuudessa. Olkaa nyt viisas!
GARP. Totuus, totuus! Sanokaa minulle totuus! Ettehän te voi liikettä
seisauttaa?
AHLSTRAND. Jos te sitä epäilette ja olette kyllin uskalias kokeilemaan,
niin tehkää se! Kun työväki näkee, että sen voin, ryhtyy se työhönsä,
mutta lapsemme eivät tule onnellisiksi. Vielä kerran — olkaa viisas!
GARP (Melkein itsekseen.) Tässä sitä nyt ollaan! Aina olen pelännyt
tunteitten vaikutusta. Minä olin sortumaton, kun elin vaan aatteissani.
Mutta nyt — oh, mestari Garp! mitä teet sinä nyt?
AHLSTRAND. Olkaa viisas!
GARP. Mitä pitäisi minun sanoa tovereilleni?
AHLSTRAND. Sanoa totuus.
GARP. Totuus? Totuus! (Katsoo terävästi Ahlstrandia.) Mikä on totuus?
AHLSTRAND. Muistatte kai mitä olen sanonut.
GARP. Entäs — onko mitään ehtoja?
AHLSTRAND. Ei oikeastaan. Kaikissa tapauksissa eroatte te tästä
päivästä alkaen tehtaan palveluksesta ja asetutte johonkin toiseen
toimeen, tai asutte poikanne luona, miten haluatte. Teiltä ei tule
mitään puuttumaan.
GARP. Minäkö eroaisin tehtaasta? Erotettaisiin! Minä, joka olen
elinaikani tehnyt työtä voimieni takaa tehtaan eduksi. Tässäkö on
sitten kaiken loppu? Tässäkö se päämäärä, johon olen pyrkinyt?
AHLSTRAND. Teidän hyviä palveluksianne tehtaan eduksi en tule
unohtamaan. Siitä voitte olla varma. Siinähän on kauniisti saavutettu
päämäärä.
GARP (tuijottaen eteensä.) Minun päämääräni oli toinen, kaukaisempi.
Minä tahdoin tehtaan hyvillä asioilla saavuttaa työväelle mitä
mahdollisimpia, hyviä etuja. Mutta nyt on — kaikki rauennut.
ÄÄNIÄ. Mestari Garp! Mestari Garp!
GARP (Vavahtaa.) Herra patruuni! Te ymmärrätte — te kyllä käsitätte,
te — oh! en tiedä mitä sanoisin — minä pyydän — te voitte kyllä, jos
tahdotte — suostukaa edes osalliseen korotukseen — suostukaa — ottakaa
minun palkkani —
AHLSTRAND. No, no ukko — tehän houritte!
GARP (Koleasti.) Sitten — sitten — Jumalan nimeen! Minä liityn noihin
uhalla kaiken — taistelen ja sorrun heidän kanssaan — minä —
AHLSTRAND. Mestari Garp! Jo on aika lopettaa! Jos vielä uskallatte
kiihottaa ainoatakaan miestä, ilmoitan heille heti teidän erottamisenne
ja samalla sen horjumattoman päätökseni, että jokainoa, joka uskaltaa
teihin liittyä, on armotta menettänyt paikkansa tehtaassa nyt ja
vastaisuudessa. Ne taas, jotka eivät sitä tee, tulen palkitsemaan
monenkertaisesti. Olkaa varma, että suurin osa heistä on liian suuria
raukkoja, tai sanokaamme liian viisaita, kannattaakseen teitä. Ja
muistakaa — minä sanon sen teille viho viimmeisen kerran, koko jutussa
te ette voi tehdä muuta, kuin kaksi asiaa, joko rakentaa, tai sortaa
lastemme onnen. Muistakaa, se on ainoa, mitä te voitte! Siis — olkaa
viisas!
GARP (Ankaran taistelun jälkeen.) Minä olen vanha mies — olen jo aikani
elänyt — minä voin poistua — poistua Alfred-poikani eduksi. Kyllähän
se tuntuu vähän katkeralta noin yhtäkkiä uhrata vuosikausien toivon
ja vakuutuksensa ja — kunniansa. Mutta minä olen vanha mies, niinkuin
sanoin. Ehkä minä en niitä sellaisia tarvitsekaan.
Ja lapset — rakastakoot ja tulkoot onnellisiksi! Jumala suokoon, ettei
heidän tulevaisuuttansa koskaan himmentäisi se kallis hinta, jolla
ovat sen saavuttaneet (Sortuneena.) Minä luovun vaatimuksistani. Ja ne
— ne toiset luopuvat myöskin — kun kerran minä — kun kerran mestari
Garp on peräytynyt (Heltyneenä.) Nyt lähden minä täältä petturina
ja konnana — siirryn johonkin loukkoon, jossa ei kukaan voi sylkeä
minua silmille ja sanoa, että minä — (Itkemäisillään, mutta pakoittaa
itseään.) Sen totuuden minä kuitenkin vielä sanon teille, patruuni,
että työväen tila on parannettava. Ja kerran se on tehtäväkin. Tehkää
tekin se puolestanne, niin pian kuin — voitte. Siinä teette ainoastaan
velvollisuutenne ihmisenä. — Ja nyt — mestari Garpia ei enään ole
olemassa (Aikoo mennä.)
AHLSTRAND (Estää. Aikoo ottaa häntä kädestä.) Mestari Garp!
GARP (Kiivaasti.) Ei, ei! — Tällaisia asioita minä en voi vahvistaa
kädenlyönnillä (Tukahutetusti.) En.
SIGRID (Tulee pelokkaana. Häntä seuraa rouva ja Alfred.) Ettekö mestari
Garp? Ettekö isä?
ROUVA. Ettekö ole sopineet?
ALFRED. Anteeksi! Olimme niin levottomia.
AHLSTRAND. Sovittu on. Kaikki on päätetty.
ROUVA. No, se oli hyvä, Gustaf.
ALFRED. Jumalan kiitos!
SIGRID (Isänsä kaulaan.) Rakas isä!
ALFRED (Garpille.) Saanko kiittää teitä, isä? (Ottaa Garpia kädestä,
mutta Garp ei sitä huomaa.)
SIGRID (Menee Garpin luo.) Hyvä isä Garp!
_ERÄS TEHTAALAINEN_ (On tullut perälle.) Mestari Garp!
AHLSTRAND. Vai niin! — Ovatko miehet vielä siellä alhaalla?
TEHTAALAINEN. Juuri tekevät lähtöä. Päivällistunti loppuu.
(Tehtaan pilli soi.)
AHLSTRAND. No, saman tekevä! — Tulitte parhaaseen aikaan. Mestari
Garp ei enään tule tehtaalle. Te voitte ainakin vastaiseksi ottaa
hoitaaksenne Garpin tehtävät (Tehtaalainen kumartaa.) Nyt voitte
kiirehtiä toisten jälkeen ja ilmoittaa työväelle, että minä en voi
suostua vaatimuksiinne, ennenkuin vähän tuonnempana (Tehtaalainen tekee
epäröivän liikkeen. Katselee Garpia.) Siitä olemme sopineet mestari
Garpin kanssa. Enkä muutenkaan tahtoisi enään tästä asiasta puhuttavan,
koska tänään vietämme tyttäreni Sigridin ja tohtori Garpin kihlajaisia.
Ilmoittakaa tämä tehtaalaisille ja sanokaa, että saavat tämän päivän
vapaapäiväksi kahdenkertaisella palkalla. Illalla kokoontukoot
juhlimaan huvilan puistoon!
TEHTAALAINEN (Tyytyväisenä.) Minä kiitän kaikkein puolesta ja
onnittelen herrasväkeä! (Garpille.) Iloisella soitolla piti annettaman
kaikille tieto asian onnistumisesta. Soittokunta on paviljongissa ja
odottaa merkkiä. Onko annettava?
SIGRID (Riemuissaan.) Soittokunta! Tietysti! (Juoksee verannalla.)
Heleijaa! (Heiluttaa nenäliinaa.) Soittakaa! Soittakaa! (Tulee alas.)
Äiti, saanko itse johtaa juhlavalmistuksia? Saanko?
ROUVA. Sen teemme yhdessä, lapseni.
AHLSTRAND. Muistakaa komeasti!
(Torvisoittoa kuuluu.)
ALFRED (Garpille.) Isä — saanko uskoa, että myönnyitte rakkaudesta?
SIGRID (Alfredin kaulaan.) Tietysti hän meitä rakastaa, sanoinhan sen
jo.
TEHTAALAINEN (Toimessaan.) Minä riennän toimittamaan patruunin käskyjä.
Hyvästi, herrasväki! Hyvästi mestari Garp!
GARP. Hyvästi! (Vaipuu tuolille) — mestari Garp!
(Kaikki riemuitsevat.)
Esirippu.