AHLSTRAND. Asia on sama, kuin ennenkin. Minä olen sama, tehdas on sama
ja te olette sama. Ennen olimme me kolme aina yhtenä miehenä. Yksi
kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jo 30 vuotta olen luottanut teihin
aivan kuin itseeni. Monessa asiassa enemmänkin. Ja tätä luottamusta
ette ole kertaakaan pettänyt. — Voiko enään ajatella mahdolliseksi —
ette kertaakaan?
GARP. Voi — ajatella. Minä en silmänräpäystäkään ole vilpistellyt
tehtävissäni.
AHLSTRAND. Siksipä tämä onkin niin odottamatonta — niin peräti
mahdotonta mieheltä, joka on aina palvellut minua uskollisesti.
GARP. Uskollisesti kyllä palvellut. Mutta minä en ole ollut teidän
orjanne. Minä olen palvellut aatettani, enkä teitä. Minä olen tehtaan
eduksi tehnyt kaikki voitavani, sen kehitykseksi uhrannut koko elämäni,
voidakseni kerran tuoda esiin uusia vaatimuksia, nousta teitä vastaan,
jos tarvitaan. Tässä on ollut periaate —
AHLSTRAND. Sosialistinen periaate hurjimmassa äärimmäisyydessä! — Onko
teiltä itseltä mitään puuttunut? Tai puuttuuko nyt? Olette aina saanut
määrätä oman palkkanne — saatte nytkin —
GARP (Viittaa ulospäin.) Meitä on useampia suita, kuten —
omiatuntojakin.
AHLSTRAND (Tarkastelee- Garpia mietteissään.) Miksei myöskin
useammanlaatuisia omiatuntoja! (Kävelee ympäri.) Voisi koettaa — hm —
(Aikoo sanoa jotain Garpille. Jää katsomaan Garpia sivulta.) Kun vaan
ei — tosiaan, kun vaan ei — (Kävelee ympäri. Pysähtyy äkkiä — ottaa
kiinni otsastaan, ajattelee, aikoo kääntyä mennäkseen perälle, mutta
jää paikalleen.) Hm — hm — hm! (Yhtäkkiä päättävästi.) Se käy (Menee
verannalle.) Hyvää huomenta, ystävät! Minä olen ihan hämmästynyt siitä
päätöksestä, jonka mestari Garp on ilmoittanut teidän tekemäksenne,
koskeva palkankoroitusta juuri näinä ahtaina aikoina. Minä en usko,
että te miettimällä ja tositarpeen pakoittamina omintakeisesti olette
ryhtyneet tähän asiaan, vaan uskon kernaammin, että yllyttäjät —
ÄÄNIÄ. Ei, ei, ei!
AHLSTRAND. Kaikissa tapauksissa tahdon nyt keskustella teidän
kanssanne —
ERÄS ÄÄNI. Missä on mestari Garp? Hänellä on puhevalta. Me yhdymme
kaikkeen, mitä hän sanoo ja päättää.
ÄÄNIÄ. Niin, niin, niin!
AHLSTRAND (Tulee kiivaasti alas.) Enkös sitä arvannut! Te, te yksin
olette pää tässä jutussa! (Alfred ja Sigrid tulevat verannalle.) Te
olette kiihoittanut heitä, muuten eivät he antaisi teille rajatonta
toimintavaltaa. Kyllä minä nyt ymmärrän, mikä mies te olette. Teihin on
tarttunut uudet virtaukset, niinkuin myrkky. Te olette ne omistanut,
vaikka ette niitä ymmärrä. Te olette saanut ylpeyden kuumeen ja
tahdotte esiintyä johtajana, vaikka ette siihen pysty. Äh! Sellaista
typeryyttä! Koetetaanpas, kumpi meistä voi enemmän vaikuttaa heihin —
te, taikka minä (Aikoo perälle, mutta huomatessaan Alfredin ja Sigridin
saa uuden ajatuksen. Pysähtyy — kääntyy ympäri — katsoo Garpia.) Ehkä —
GARP (Levollisesti.) Puhutelkaa tovereitani — saatte kuulla!
AHLSTRAND. (Seuraa entistä ajatustaan.) Ehkä — (Kääntyy perälle.)
Tulkaa lähemmäksi! — Tässä näette heti kaksi ihmistä, joitten
onnellisuuden te revitte sirpaleiksi. Toinen on oma poikanne ja toinen
on minun tyttäreni. Tämä suhde on nyt loppunut. Lapset saavat kärsiä
isäinsä tähden. Sigrid! (Ottaa häntä kädestä.) Poistu täältä, Sigrid!
SIGRID. Isä!
AHLSTRAND. Poistu! Minä tulen heti perässä (Sigrid menee nyyhkien.)
Alfred! Sinä näytät hyvin hämmästyneeltä ja siihen sinulla on
syytäkin. — Tässä seisoo sinun isäsi, joka vanhana miehenä on
kylliksi poikamainen ja lastansa kohtaan kylliksi petomainen,
väliäpitämättömästi saattaakseen sinut onnettomaksi. Ei koskaan
voi tulla kysymykseenkään, että minun tyttäreni joutuisi vaimoksi
miehelle, jonka isä on noussut tällä tavalla minua vastaan. Joka tällä
tavalla voi leikitellä monen sadan ihmisen asemasta ja toimeentulosta.
Joka tällä tavalla voi herättää kapinallista henkeä ympärilleen,
käsittämättä, että hän myrkyttää ilmankin, jossa hän liikkuu. Hyvästi,
hyvät herrat! Nyt tahdon puhutella tovereitanne — mestari Garp! (Menee
verannalle.) Kaikki, jotka eivät tyydy entisiin ehtoihin, ovat heti
vapaat tehtaan palveluksesta ja saavat mennä konttooriin nostamaan
sisällä olevan palkkansa.
GARP (Hämmästyneenä.) Olisiko se — mahdollista!
ÄÄNIÄ. Mestari Garp! Missä on Garp?