GUSTAF AHLSTRAND, tehtaanomistaja.
ROUVA AHLSTRAND, hänen vaimonsa.
SIGRID, heidän tyttärensä.
MESTARI GARP.
ALFRED, hänen poikansa.
SOFI, palvelustyttö.
ERÄS TEHTAALAINEN.
Ahlstrandin puutarha-asunto. Perällä avoin veranda.
ROUVA (Istuu vasemmalla pöydän ääressä ja juo kahvia. Soittaa.) Sofi!
SOFI (Tulee oikealta.) Mitä patrunessa tahtoo?
ROUVA. Tiedätkö missä neiti on?
SOFI. Vastikään istui hän tuolla lehtimajassa, verannan juurella.
Kutsunko?
ROUVA. Kutsu aamiaiselle!
SOFI. Neiti on jo syönyt aikoja sitten! Mutta hän olikin ylhäällä jo
silloin, kun tehtaalla puhallettiin aamiaiselle.
ROUVA. Vai niin virkku tänään! Hm! Kyllä minä syynkin arvaan. — No,
sano, että kahvi jäähtyy.
SOFI (Menee verannalle.) Neiti! Patrunessa kutsuu kahville! (Tulee
alas.)
ROUVA. Eikö patruuni vielä ole palannut kaupungista?
SOFI. Ei ole. Jos ei lie poikennut tehtaalle. — Mutta ei kai laiva
vielä ole tullutkaan (Aikoo mennä.)
ROUVA. Kuulepas, Sofi! — En ole muistanutkaan kysyä Sofilta — onko Sofi
kuullut, — mitä niillä työmiehillä oli hommana viimme sunnuntaina?
Nehän laumottain olivat liikkeellä tehtaan pihoilla?
SOFI. En ole kuullut. Sitä ei kukaan tiedä.
ROUVA. Kukaan tiedä! (Naurahtaa.) Mitä se merkitsee?
SOFI. Ihan totta. Kaikki ovat vallan mykkiä, kun vaan alkaa sinnepäin
viittaillakin. — Suureen konesaliin olivat kaikki kokoontuneet. Siellä
sitten olivat monta tuntia, lukittujen ovien takana.
ROUVA. Sehän kuuluu kovin intressantilta! No, entä — sinun seppäsi?
Eikö hänkin ollut siellä?
SOFI. Kyllä kai hän lie ollut.
ROUVA. Noo mitäs hän sanoo?
SOFI (Tyytymättömänä.) Eihän se hänkään — sanoo vaan, että — miten se —
että se vaan oli lepopäivien enteitä. Niin se sanoo.
ROUVA. Oh! Ne kai hommaavat jotakin kesäjuhlaa — kansanjuhlaa,
arpajaisia, tai muuta sellaista. Sehän on hauska juttu! Siitä olen
kovin mielissäni. — Hyvä on! (Sofi menee.)
SIGRID (Tulee ulkoa, kirja kädessä.) Huomenta, rakas äiti!
ROUVA. Hyvää huomenta, Sigrid! Tahdotko, että kaadan sinulle kahvia?
SIGRID (Menee istumaan vastakkaiselle puolelle.) Kiitos — minä en
välitä.
ROUVA. Mitä? Oletko pahalla tuulella?