Edellä kertomistani pikku kokemuksista toivon lukijan saaneen
jonkinlaisen kuvan vakoojan elämästä. Niissä ei itsessään ole
mitään erityisen merkillistä; pikemminkin ovat ne vallan tavallisia
arkipäivätapahtumia.
Mutta sittenkin täytynee myöntää, että tällä elämällä on värikkäisyyttä
— että siinä on paljon tosi urheilua. Kun samalla ottaa lukuun,
että vakooja voi olla maallensa suureksi hyödyksi, niin voi myöskin
ymmärtää, että on miehiä, jotka eivät tiedäkään mitään parempaa kuin
tämä elämä. Ja vakoojaa, joka kaatuu keskelle työtänsä, saanee pitää
vallan yhtä kelpo isänmaanpoikana kuin sotilasta, joka ase kädessä
kaatuu maansa puolesta.
[Englantilaisten urheilu-käsite on muuten paljon laajempi kuin mitä
sillä esim. meillä ymmärretään. Siihen kuuluu kaikkinainen yhdellä
haavaa hengen ja ruumiin pirteyttä ja karaisua tarkettava toiminta eikä
pelkkä kaavamainen lihastenharjottelu. Siltä kannalta katsoen heidän
ylemmät yhteiskuntaluokkansa ovatkin maailman ensimmäisiä urheilijoita
— joskaan monet eivät paljon muuta elämässä toimitakaan. Suom. huom.]