Nyt meidän oli enää saatava vain nähdä ratsuväen uintikokeet.
Eräänä päivänä kuulimme vieraille sotilasasiamiehille ilmotetun, että
muuan ratsuväkiprikaati huomenissa klo 10 aikaan a.p. tulisi uimaan
joen poikki lähemmin mainitulla kohdalla. Erityinen sotilasjuna veisi
asiamiehet paikalle.
Me tietysti pidimme huolta että mekin olimme siellä. Kaikeksi onneksi
tulimme puolta tuntia aikaisemmin. Heti rannalle tultuamme me näet
näimme prikaatin pääosan kulkevan joen poikki eräästä kahlaamosta, joka
tosin oli jotenkin syvä, mutta ei kumminkaan missään niin syvä, että
hevosten olisi tarvinnut ruveta uimasille.
Prikaatin loppuosa — johon oli koottu kaikki todella uimataitoiset
miehet ja hevoset — pidätettiin vastakkaisella rannalla. Kun
sotilasasiamiehet kohta sen jälkeen saapuivat paikalle, näkivät he
prikaatin pääosan vettä pärskyttelevine hevosineen jo ennättäneen
toiselle rannalle ja loppupään paraikaa uivan yli.
He eivät voineet luullakaan muuta, kuin että koko prikaati oli todella
uinut joen poikki.