Saksan vuosittain vakoilutoimeen uhraamat rahamäärät ja niiden
nojalla saavuttamat kokemukset johtivat eräänlaisen kansainvälisen
vakoilutoimiston perustamiseen, joka sijaitsee Belgiassa. Sen
henkilökunnan muodostivat varhemmin suurimmalta osalta Amerikan
saksalaiset, jotka saivat runsaan maksun hankkimistaan tiedoista, jos
tahdottiin saada asemapiirustuksia jostakin uudesta linnoituksesta,
tietää uuden panssarilaivan mittasuhteet tahi uuden tykkimallin
kantavuus, niin tarvitsi vain kääntyä toimiston puoleen ja kysyä:
»Tahdotteko hankkia meille ne ja ne tiedot, niin maksamme teille
niin ja niin paljon?» Tuotapikaa olikin toimistolla luotettavat
vastaukset valmiina. Jos kysyjä tekeytyi amerikkalaiseksi, voi hän
kaupanpäällisiksi saada vielä joukon vähemmän tärkeitä, mutta silti
hyödyllisiä tietoja.
Jouduttuani tekemisiin näiden miesten kanssa sain selville erään
saksalaisten suunnitelman, jota heillä oli aikomus noudattaa
Englantiin hyökätäkseen. Kun se sattumalta valaisee heidän mahdollista
menettelytapaansa rauhallisia asukkaita kohtaan hyökkäyksen-alaisessa
maassa, jotka eivät ole missään yhteydessä sotatoimien kanssa, niin
selostan sen tässä lyhyesti.
Saksalaisten ajatus oli silloin — juttu on muutaman vuoden vanha —
että he moniaitten tuntien kuluessa luulivat kykenevänsä salpaamaan
miinalaitteilla ja sukelluslaivoillaan kaiken liikenteen Englannin
Kanavassa ja siten sulkea Englannin kotilaivaston Spitheadin ja
Portlandin satamiin.
[Englannin sotalaivasto toimii kahdessa osassa: »kotilaivasto» (Home
fleet) Englannin kanavassa ja Pohjanmerellä, suojellen kotimaan
rannikkoja vihollisten maihinnousuyrityksiltä; ja »valtamerilaivasta»
(Ocean fleet), joka ylläpitää Englannin merienherruutta kaikilla
maailman vesillä. Jo ennen nykyistä sotaa Ranskan kanssa tehty liitto
vapautti suuren joukon Englannin sotalaivoja Välimereltä. Suom. huom.]
Kun Doverin ja Calais n välinen salmi olisi sillä tapaa tukettu, oli
heidän mielestään helppoa lähettää armeijansa laivoilla Pohjanmeren
poikki ja laskea se maihin joko Itä-Angliaan tahi Yorkshireen. Heillä
oli sitä varten Pohjanmeren rannikolla yhdeksän lastaussatamaa
aallonmurtajineen ja laivasiltoineen ja niissä tarvittava määrä
teräsproomuja hinauslaivoineen, kaikki valmiina joukkojen kuljetusta
varten.
He olivat vuosien mittaan tehneet muistiinpanoja ilmastosuhteista
ja tulleet siihen vakaumukseen, että heinäkuun 13 päivän tienoilla
Englannissa yleensä vallitsee vuoden kaunein sää. Mutta toiselta
puolen tahtoivat he järjestää hyökkäyksensä tapahtumaan sellaisena
aikana, jolloin pankit ja kauppaliikkeet myöntävät tavanmukaisen
lyhyen kesäloman henkilökunnalleen, ja jolloin junat ja höyrylaivat
kukkuroillaan kulkien eivät voi välittää liikennettä tavallisella
täsmällisyydellä. Se loma-aika, joka lähinnä sattuisi heinäkuun 13
päivän korville, alkaisi todennäköisesti elokuun alussa. Kokonainen
ketju tällaisia yhteensattuvia seikkoja saikin nykyisen sodan alkamaan
juuri tuona ajankohtana.
Englannissa asuvain vakoojain piti katkoa kaikki puhelin- ja
sähkölennätinjohdot sekä — missä se vain kävi päinsä — räjähdyttää
tärkeitä siltoja ja tunneleita ilmaan. Aikomuksena tietenkin oli saada
aikaan mahdollisimman paljon liikenteitä sekä luoda maassa yleistä
hämmennystä ja sekasortoa.
Joukkojen maihinlaskeminen Yorkshiren rannikolle perustui seuraavaan
suunnitelmaan:
Saksalaiset eivät pitäneet Lontoota Englannin strateegillisena
pääkaupunkina. Sellaiseksi he käsittivät paremminkin suuret
teollisuuskeskukset Keski-Englannin pohjoisosassa, missä ei ainoastaan
kuusi vaan neljätöistä miljoonaa henkeä asuu tuiki-tiheässä
kaupungeissa ja kauppaloissa, jotka ovat niin vieri-vieressä, että ne
tavallaan sulavat yhteen.
Heidän ajatuksensa oli se, että kunhan heidän vain viskata 90 000
miehinen armeija Leedsiin, Sheffieldiin, Halifaxiin, Manchesteriin ja
Liverpooliin kohtaamatta vakavampaa vastustusta ensimmäisten parin
tunnin aikana, niin kykenivät he tarrautumaan niin lujasti kiini
asemiinsa, että vain melkoinen ylivoima saattoi karkottaa heidät niistä.
Olettaen, että heillä oli viikon muona mukanaan että he voivat hankkia
kaiken muun tarvitsemansa itse paikalta, luulivat he pitävänsä puolensa
sangen pitkän ajan. Ensi työkseen he karkottaisivat kaikki tuon seudun
asukkaat — miehet, naiset ja lapset — lähistöltä ja hävittäisivät
kaikki kaupungit raunioläjiksi.
Sillä tapaa joutuisivat nuo neljätoista miljoonaa ihmistä muutaman
tiiman kuluessa kodittomiksi ja lähtisivät nälkäisinä, vimmastuneina
parvina hajaantumaan ympäri maata. Sellainen isku vaatisi hallituksen
ja viranomaisten puolelta vallan tavattomia toimenpiteitä asian
korjaamiseksi — kaikki elintarvevarastot tyhjenisivät tuota pikaa ja
rauhalliset askareet lamautuisivat täydellisesti.
Yorkshiren itärannikko Humberin ja Scarboroughin välillä on aivan kuin
luotu tällaista yritystä varten. Rannikko itsessään monien mailien
[Mile, Engl. peninkulma = 1,6 km. Suom. huom.] pituudelta tarjoo
erinomaisia maihinnousukohtia; rantaseutu on aivan avointa, kun sitä
taas sisämaahan päin kaartaa puoliympyrän muotoinen kukkulaharjanne,
jota verrattain vähin voimin kävisi puolustaminen maihinnousua
harkitsevia joukkoja vastaan; alueen kumpiakin sivustoita suojelevat
Humber- ja Teesjoet.
Tällainen oli saksalaisten suunnitelma monias vuosi sitten, ennenkun
Englannin kotilaivaston pääasema oli siirretty pohjoisempaan; ja se
perustui heidän vakoojainsa itse seudulla toimittamiin tarkkoihin
ennakkotutkimuksiin. Jos Saksa olisi sillä kertaa julistanut sodan, on
mahdollista, ettei Englannin laivasto olisi kyennyt kyllin tehokkaasti
häiritsemään sen joukkojen kuljetusta. Itsestään selvää on, että koko
Saksan taistelulaivasto olisi suojannut kuljetuslaivain sivustoita.
Ensi silmäyksellä tämä suunnitelma tuntui niin tuiki haaveelliselta,
että minun oli vaikea ottaa se todeksi; mutta puheltuani saksalaisten
upseerien kanssa lähemmin sen johdosta täytyy minun myöntää, että
se näiden mielestä ainakin oli aivan mahdollinen toteuttaa. He
menivät vielä pitemmälle kertoessaan, minkälaisen kohtelun alaiseksi
he aikoivat alistaa maan rauhallisen väestön, ja antoivat minun
vilauksittain ymmärtää, että tulisivat menettelemään vastustajiaan
kohtaan samalla rautaisella kovakouraisuudella, josta raastettu
Belgia on nykyisin todistuksena. Tarvittaessa olisivat he olleet
valmiit tekemään tahtonsa siviiliväestön taholla ymmärretyksi
joukkoampumisilla, jollei tämä joutuin ja vastaanpanematta rientäisi
tuomaan heille vaadittuja elintarpeita.
Suunnitelmaan tarkemmin perehdyttyäni tulin huomaamaan, että kaikki
yksityiskohdat sotajoukkojen kuljetuksessa olivat täydellisesti
järjestellyt ja valmistellut. Noissa yhdeksässä lastaussatamassa
oli jokaisena ajankohtana laivoja valmiina viemään Pohjanmeren
poikki suurempiakin joukko-osastoja, kuin mitä aluksi katsottiin
tarpeelliseksi; ja nämä joukot voi, herättämättä erityistä huomiota,
varustaa liikekannalle aivan satamain lähettyvillä — pelkästään
manööverien varjolla.
Minä pidin tästä aineesta jälkeenpäin esitelmän upseereilleni. Aivan
sattumalta saivat sanomalehdet vihiä asiasta, ja tämä seikka kenties
paremmin kuin mikään muu osotti minun koskettaneen arkaan paikkaan.
Sillä seurauksena ei ollut vain se, että parlamentin alahuoneessa
sotaministeriä pommitettiin kyselyillä asian johdosta, vaan minä sain
tukuttain kirjeitä saksalaisilta sekä ylhäisiltä että alhaisilta
—joissa minua haukuttiin pataluhaksi. Eräs kirjoittaja lopetti
sisunpurkauksensa seuraavin sanoin: »Jos luulette voivanne pelottaa
meitä tulemasta, niin siinä surkeasti erehdytte.»