Mulla on pikkunen oma kulta,
jota minä tahdon kiikuttaa.
V
Tuli vihdoinkin se ilta juhannuksen edellä, jolloin Heikin oli määrä
lähteä tekemään lopullinen sopimus kuulutuksiin menosta Annin kanssa.
Malttamattomana hän kurkisteli makuuaittansa oven raosta ulos,
odotellen äitinsä levolle asettumista, mutta tällä näytti riittävän
ilta-askareita loppumattomiin. Tuolla hän nyt vasta karjatarhassa
lehmää lypsää — myöhään se lypsäminen oli jäänytkin tänä iltana, ja
kiusallisen kauan hän siinä Mansikin kupeella nyt kyykkii. Vihdoin äiti
kohoutui seisaalleen, oikaisi voihkaisten ruumistaan ja vei maitokiulun
aittaan. Sieltä palattuaan hän meni kotaan ja alkoi haahlossa
riippuvasta padasta mättää haudeheiniä koppaan.
Lehmä ynähti, huiskautti laiskasti häntäänsä ja käveli hitain askelin
kodan ovelle. Nostettuaan haudeheinät lehmän eteen laittoi mummo
vasikalle iltajuomista ämpäriin.
48